Jehovan
todistajien järjestö on kautta historiansa tuonut vahvasti ilmi katolisen
kirkon lasten hyväksikäyttöskandaalin. Sitä on käytetty esimerkkinä
"väärän uskonnon" turmeltuneisuudesta ja papiston löyhästä moraalista
ja tekopyhyydestä. Harva näitä artikkeleita lukenut Jehovan todistaja
kuitenkaan tietää järjestön itsensä rypevän aivan saman mittaluokan
skandaalissa, joutuen korvaamaan kymmeniä miljoonia euroja uhreille.
Herätkää! 1995 22/4 s. 6 |
Lasten
seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät ongelmat Jehovan todistajien järjestössä ovat monitahoiset sisältäen sekä aseman ja vallan väärinkäyttöä että isoja ongelmia hyväksikäyttöepäilyjen käsittelyssä. Valitettavan usein tapa hoitaa esiin tulleita hyväksikäyttöepäilyjä on sallinut uhrin jäädä vailla oikeutta ja
oikeanlaista tukea ja apua, hyväksikäyttäjän vailla rangaistusta - mikä taasen on asettanut sekä seurakunnan että yhteisön lapset ja nuoret vaaraan
joutua hyväksikäytön uhreiksi.
Mitä ongelmia yllämainittuihin
seikkoihin siis on liittynyt ja liittyy yhä?
- Kahden todistajan sääntö
Seurakunnan sisäinen oikeudellinen käsittely vaatii kahden, tai useamman todistajan mahdolliselle väärinteolle. Ilman kahta todistajaa, on seurakunnan mahdotonta ryhtyä toimenpiteisiin syytettyä hyväksikäyttäjää kohtaan. Perusteena tälle käytetään Raamatun Viidennen Mooseksen kirjan 19. luvun jaetta15:
"Yksi
ainoa todistaja ei riitä kenenkään tuomitsemiseen mistään rikkomuksesta tai
synnistä, jonka hän saattaa tehdä. Asia tulee vahvistaa kahden tai kolmen
todistajan lausunnon perusteella."
Toisin sanoen
mikäli tapahtuneelle rikokselle ei ole vähintään kahta todistajaa ei syytettyä
voida "tuomita".
Seksuaalirikoksissa,
erityisesti lapsiin kohdistuvassa hyväksikäytössä on äärimmäisen harvoin
silminnäkijöitä - tämä lienee selvää kaikille. Tämän tyyppiset rikokset tehdään
yksityisesti ja salaa. Käytännössä siis toisen todistajan saaminen syyttelle
vaatii useimmiten toisen uhrin, jolloin nämä kaksi uhria voivat toimia
"kahtena todistajana" syytettyä vastaan. Tämä, hieman höllennetty
versio kahden todistajan säännöstä on ollut voimassa vuodesta 2002 lähtien -
sitä ennen vaadittiin kahta todistajaa todistamaan samaa tekoa samanaikaisesti.
Vanhinten
kirjan uudistettu versio vuodelta 2010 vahvistaa tämän Raamatunjakeen käytön seurakunnan oikeuskäsittelyissä, ote englanninkielisestä
painoksesta:
There must be two or three
eyewitnesses, not just people repeating hearsay; no action can be taken if
there is only one witness.—Deut. 19:15;
John 8:17.
If the accuser or the accused is
unwilling to meet with the elders or if the accused continues to deny the
accusation of a single witness and the wrongdoing is not established, the elders
will leave matters in Jehovah’s hands.
"Mikäli
syytetty kieltää yhden todistajan syytteen ja väärinteko ei siten ole
vahvistetu, vanhimmat jättävät asian Jehovan käsiin" (suomennos omani).
Kun lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on kyseessä, eikä sille löydy uhrin lisäksi toista todistajaa, ovat vanhimmat voimattomia asian edessä. Tällöin hyväksikäyttäjää ei voida erottaa seurakunnasta, vaan hän on vapaa jatkamaan seurakunnan yhteydessä sen jäsenenä ja sitä myöten vapaa myös jatkamaan hyväksikäyttöä niin seurakunnan sisällä kuin asuttamassaan yhteisössä.
Joko Raamattu siis antaa todella huonoja
ohjeita, ohjeita jotka asettaa lapset suureen riskiin, tai sitten tuota
ohjetta ei oltu tarkoitettu tulkittavaksi kuten järjestö sitä tulkitsee.
Vartiotorni 1995 1/11 s. 28–29 |
Joissain
tapauksissa voimakkaat aihetodisteet voidaan hyväksyä ratkaisevaksi
todistukseksi (kuten esimerkiksi siemennesteen löytyminen), mutta niitä tämän
tyyppisissä tapauksissa harvemmin on, sillä tapauksia ei useimmiten ole viety
viranomaisten tietoon ja asiaankuuluvasti tutkittavaksi.
- Tapauksia ei viedä viranomaisten tietoon
Sen lisäksi, että seurakunnan on edellämainitusta syystä toisinaan mahdotonta harjoittaa omaa oikeudellista toimintaansa hyväksikäyttäjää kohtaan, jää myös rikosoikeudellinen oikeus usein toteutumatta. Eri maista on raportoitu tuhansia seurakunnan tietoon tulleita hyväksikäyttöepäilyjä, joita ei ole ilmoitettu viranomaisille.
Laki ei toki
useimmissa maissa velvoita yksilöitä ilmoittamaan saamistaan epäilyistä
viranomaisille, mutta mikä on järjestön moraalinen velvollisuus asiassa,
huomioiden että he ovat useimmiten se luottamusta nauttiva taho, jolle
seurakuntalaiset ensimmäisenä asiasta kertovat? Raportoitujen tietojen mukaan
uhria ei ole kehoitettu, usein jopa päinvastoin - neuvottu olemaan viemättä
asiaa eteenpäin viranomaisille. Nykyään Jehovan todistajien johto vakuuttaa tämän seikan
olevan korjaantunut, käytännöstä ei liene varmuutta vielä kenelläkään.
Tämä on erityisen tuomittavaa siksi, että nyt - joutuessaan oikeuden eteen tapausten johdosta, järjestö ilmoittaa olevansa velvollinen huolehtimaan vain jäsentensä hengellisestä turvallisuudesta, ei fyysisestä tai "maallisesta" turvallisuudesta. Kuitenkin toimintatavallaan järjestö on usein vienyt viranomaisilta mahdollisuuden huolehtia tästä velvollisuudesta sekä ottanut itselleen roolin hoitaa tapauset itsenäisesti ja yksin.
- Järjestön ja vanhimmiston epäpätevyys tapausten hoitamiseen
Mikäli hyväksikäytölle on kaksi todistajaa, voidaan seurakunnan oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtyä. Tällöin tapausta hoitaa osa-alueeseen kouluttamattoman vanhimmat, jotka kenties tarkoittavat hyvää, mutta jotka eivät ole päteviä tämän tyyppisten tapausten käsittelyyn, eivät ymmärrä pedofilian luonnetta eivätkä ole kokeneita kohtaamaan uhreja tai huomioimaan asian heille tuomaa traumaa. Esimerkkejä tällaisesta epäpätevyydestä ovat mm.:
- Uhriksi joutunut lapsi tai nuori joutuu usein esittämään
syytöksensä syytetyn ja miehistä koostuvan vanhimmiston edessä.
- Naiset eivät
saa olla mukana hyväksikäyttötapausten käsittelyssä, vaan paikalla on oltava
myös miehiä.
- Uhria on
harvoin kehoitettu hankkimaan ammattiapua, tai ylipäätään kertomaan asiasta
kenellekään seurakunnassa tai sen ulkopuolella.
- Lapsen hyväksikäyttöön syyllistyneen henkilön on annettu olla normaalisti
tekemisissä - jopa kahden kesken - seurakunnan lasten ja nuorten kanssa,
esimerkiksi saarnaamistyössä.
- Vanhimmisto
on lapseenkin kohdistuvissa tapauksissa joutunut arvioimaan uhrin osuutta tai
halukkuutta tapahtumiin.
-
Hyväksikäytetyn lapsen vanhempia on neuvottu pysymään vaiti tapauksesta, ja
heitä on suoranaisesti kielletty varoittamaan seurakunnan muita vanhempia
asiasta.
Australia käynnisti vuonna 2013 laajan tutkimuksen tavasta hoitaa seksuaalirikosepäilyjä eri järjestöjen piirissä. Tuo tutkintakomissio tunnetaan nimellä Australian Royal Commission. Tutkinta ei siis keskittynyt ainoastaan Jehovan todistajiin, mutta tutkinnan aikana komissio päätyi käsittelemään Jehovan todistajien käytäntöjä läheisesti. Komission oikeuskuulemisissa käsiteltiin kahden Jehovan todistajien seurakunnan yhteydessä hyväksikäytön uhriksi joutuneen henkilön kokemuksia ja järjestön vastausta niihin, sekä järjestön tapaa ja käytäntöjä hyväksikäyttösyytökseen reagoimisessa ja käsittelyssä. Lisäksi paneuduttiin hyväksikäyttötapausten ehkäisyyn järjestössä. Jehovan todistajat saivat vapaasti esittää oman näkökantansa noissa oikeuskuulemisissa, ja jopa hallintoelimen jäsen Geoffrey Jackson, oikeuden määrämänä tosin, saatiin todistamaan asiassa.
Lisäksi oikeus moitti hallintoelimen jäsentä Geoffrey Jacksonia empatian puutteesta hyväksikäytön uhreja kohtaan, sillä hän ei edes ollut "ehtinyt" lukemaan kahden oikeudessa todistajeen uhrin kokemuksia tapaustensa käsittelystä seurakunnassa.
Komissio totesi muunmuassa, että Jehovan todistajien käytännöt lasten suojelemiseen seksuaaliselta hyväksikäytöltä eivät ole riittävät.
Se totesi myös, että järjestön toiminta riskien hallinnassa osoittaa suurta puutetta lasten seksuaalisen hyväksikäytön luonteen ja seksuaalirikosten uusimistodennäköisyyden ymmärtämisessä ja siten se asettaa järjestön lapset merkittävään riskiin.
Kuvakaappaus komission raportista. |
Onko kaikki tämä vain luopioiden valheita?
Australian kuninkaallisen komission käsittelyt ovat julkisia, ja helpohkosti internetistä löydettävissä. Tuon komission kuultavana ollessaan hallintoelimen jäsen Geoffrey Jackson myöntää ongelman koskevan myös Jehovan todistajia. Järjestö ei istunnon aikana pystynyt osoittamaan väitteitä vääriksi, vaikka heillä oli siihen täysi mahdollisuus. Käsittelytilaisuudet kuvattiin, ja ovat vapaasti kenen hyvänsä katsottavissa ja arvioitavissa - linkki näihin lopussa (englanninkielisiä).
Lisäksi
eri oikeusistuimet eri puolella maailmaa ovat tuominneet järjestölle miljoonien eurojen korvattavia summia hyväksikäytön uhreille. Tämä osoittaa, että kyseessä ei
suinkaan ole vain "luopioiden valheet".
Menneinä
vuosikymmeninä on tapahtunut lukuisia lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, jotka olisivat suoraan
olleet estettävissä erilaisilla toimintatavoilla järjestössä.
Onneksi Jehovan
todistajien järjestön tavat ja suhtautuminen tähän ongelmaan ovat saamansa media-
ja viranomaishuomion myötä hieman parantuneet aiempaan verrattuna. Nykyisin
julkinen linjaus on, että uhreja kehoitetaan hakemaan ammattiapua, heitä ei
kannusteta olemaan viemättä tapausta viranomaisille ja ainakin Suomen
haaratoimistokomitean jäsenen Ari Hakkaraisen mukaan vanhimpia kehoitetaan
haaratoimistosta käsin ilmoittamaan tapauksista viranomaisille. Tällä hetkellä
ohjeistus vanhimmille on, että heidän on otettava yhteys haaratoimistoon,
mikäli heidän tietoonsa tulee hyväksikäyttötapaus. Ei viranomaisiin. Olisi tärkeää, että julkinen ohjeistus olisi, että kaikki vanhimmiston tietoon tulevat hyväksikäyttötapaukset ja -epäilyt tulee saattaa
asianmukaisten viranomaisten tietoon.
Lisäksi mikäli
seurakuntaan otetaan takaisin tuomittu pedofiili, tai syytetty on
"osoittanut katumusta", eikä häntä eroteta - on vanhimmilla moraalinen velvollisuus
varoittaa lasten vanhempia asiasta. Ylipäätään koko ongelman esiintuonti
järjestön "rivitodistajille" olisi ensiarvoisen tärkeää, vanhempien
tulisi olla oikeutettuja tietämään ongelman olemassaolosta, jotta voivat
suojella lapsiaan oikeassa mittasuhteessa. Valitettavasti seurakuntalaiset ovat
usein melko naiiveja omien veljien ja sisartensa suhteen, ja koska eivät tiedä mittaa, joissa hyväksikäyttöä on järjestön sisällä tapahtunut, elävät monet heistä
elää kuplassa, jossa kuvittelevat seurakunnan suojelevan heitä tällaiselta
toiminnalta.