Miksi aikanaan palasin valtakunnansalille?

Olin ollut poissa kokouksista jo parisen vuotta. Alkuun jäi pois yksi kokous, sitten toinen, lopulta en käynyt enää lainkaan. En kaivannut kokouksia enkä "totuutta", mutta jollain kierolla tavalla en siinäkään kohtaa kyseenalaistanut sitä onko kyseessä totuus vai ei. En aktiivisesti uskonut asiaan, mutta en myöskään harkinnut poislähtemistä. En tiedä, ehkä olin jonkinlaisessa välitilassa?
Sinänsä elämä oli hyvää, mutta olin äärimmäisen yksinäinen. Käytännössä koko siihenastisen elämäni ajan ainoat ystävät olivat olleet Jehovan todistajia ja koska en ollut osannut ajatella jättäväni todistajia niin en myöskään ollut alkanut aktiivisesti rakentamaan elämää järjestön ulkopuolelle. Luonnollisesti (tai oikeastaan hyvin epäluonnollisesti) tilanteessa, jossa en käynyt kokouksissa en myöskään viettänyt aikaa todistajaystävien kanssa. Jos joku kanssani aikaa suostuikin viettämään, keskustelu lähes aina kääntyi kokouksissa käymisen tärkeyteen ja tuntui että kyse on enemmän "rohkaisutapaamisesta" kuin normaalista ajanvietteestä kavereiden kesken.
Näistä sekoista johtuen olin siis äärimmäisen yksinäinen. Olin työn kautta saanut pari uutta tuttua, mutta ystävyyssuhteet vaativat aikaa joten heistä ei ollut vielä muodostunut kovin läheisiä. Yritin täyttää vapaa-aikaani tekemisellä, mutta esimerkiksi viikonloput tuntuivat ahdistavan pitkiltä ilman sosiaalista verkostoa. Siksi päätin palata valtakunnansalille.

JW Broadcasting Marraskuu 2015, toimeton sisar kuvailee hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin itselläni oli. Hänkin päätyi palaamaan kokouksiin.

Inhosin kokouksia heti alusta pitäen nyt toisella kierroksella. Ohjelma kuulosti vieraalta, muistan monesti mielessäni "päivitelleeni" sen sisältöä. Ajatusmaailma oli siis selvästi jo etääntynyt siitä kuplasta jossa ennen olin elänyt. Ikäväkseni huomasin, että myös ystävät tuntuivat vieraalta. Koska en päässyt siihen samaan ajatuskuplaan kiinni, en edelleenkään voinut olla luontevasti ystävien kanssa. Enkä voinut kertoa heille kaikkia omia ajatuksiani, tietenkään. Yritin tosissaan käydä kokouksissa, ajatelleen että ajan kanssa se muuttuisi helpommaksi.

Muistan kenttäreissun erään tienraivaajasisaren kanssa, joka paheksui minulle erään seurakuntalaisen yhteydenpitoa erotettuun lapseensa. Sisar toisteli minulle että "jos suhteet pysyvät ennallaan erottamisen jälkeen, ei erotetulla ole mitään syytä tulla takaisin". Muistan tuolloin pohtineeni omia motiivejani palata ja että eikö syy takaisintuloon pitäisi olla rakkaus Jehovaan, ei halu olla tekemisissä perheen tai ystävien kanssa. Tänäkin päivänä harmittaa se, että en silloin sanonut sitä ääneen.

Sosiaaliset suhteet ovat varmasti yksi iso syy, miksi niin toimettomat kuin erotetutkin palaavat takaisin järjestön yhteyteen. Jopa ne, jotka eivät haluaisi palata. Tämä oli omakin kokemukseni toimettomana ollessani. En kaivannut "totuutta", ainoastaan sosiaalista verkostoani. Tällaisessa painostuksessa ei ole mitään ylpeiltävää tai rakkaudellista.
  

Vartiotorni 2013 15/6

5 x karttamiseen liittyvä älyttömyys

”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa. – – Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.”

• Hallintoelin soveltaa 1.Korinttilaiskirjeen jakeita täysin hullunkurisesti. Esimerkiksi hallintoelimen jäsen Anthony Morris puheessaaan vuoden 2014 Rooman vyöhykevierailulla korostaa, että Raamattu ei sano että lakatkaa olemasta erotetun seurassa, ellei hän ole läheinen sukulaisesi, äitisi, tyttäresi. Morris korostaa että Raamattu käskee karttamaan JOKAISTA erotettua. Jokaista, ilman mitään poikkeuksia. Mutta vaatiiko järjestö kuitenkaan karttamaan jokaista, ehdottomasti jokaista? Ei. Esimerkiksi aviopuolisot saavat olla normaalisti tekemisissä toistensa kanssa vaikka toinen olisi erotettuna (vain "hengellinen side" katkeaa). Eli jopa Vartiotornin omilla kieroilla standardeilla sanaa "jokaista" voidaan soveltaa eri tilanteisiin eri tavalla. Ja se miten sitä sovelletaan on täysin hihasta ravistettua ja täysin tämän pienen ryhmän hallinnassa - vailla Raamatullista tai järkevää perustetta.

• Keiden kanssa Korinttilaiskirjeen mukaan ei saanut olla tekemisissä? "Haureellisten, ahneiden, epäjumalanpalvojien, herjaajien, juoppojen tai kiristäjien kanssa". Itse en ole mitään näistä. Miksi minua tulisi siis karttaa? Sama pätee useaan todistajista lähtijään, joiden lähdön syynä on uskonpuute. Kaiketi pilkkuja halkomalla voisi väittää minun olevan epäjumalanpalvoja, koska en usko Vartiotorniseuran opetuksiin. Mutta jos lähdetään tälle linjalle niin näitähän saadaan väänneltyä loputtomiin soveltumaan lähes keneen tahansa.

• Herätkää-lehti (heinäkuu 2009, sivu 29) itse toisen uskonnon yhteydessä tuomitsee perheen, joka hylkää todistajaksi kääntyneen perheenjäsenensä. Herätkää lehden lainaus perheen ja palvonnan väliltä valitsemisesta: Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä. Eikö järjestö itse syyllisty juuri tähän?

• Päätös, jonka olet saattanut tehdä jopa kymmenenvuotiaana voi merkitä sinulle koko siihen asti tuntemasi maailman häviämiseen. Koko ystäväpiirisi, perheesi ja sukusi menettämiseen (ellei sukuasi tai perhettäsi satu olemaan todistajien ulkopuolella). On käsittämättömän julmaa ja väärin, että jopa pienten lasten annetaan tehdä ratkaisuja, joista on näin suuret ja vakavat seuraukset. Iässä, jossa et saa ottaa lainaa, avioitua tai tehdä muita isoja sitoumuksia saat kuitenkin tehdä sitoumuksen joka sitoo sinut loppuelämäksesi ja josta ei kertakaikkiaan ole ulospääsyä ilman että menetät ihmiselle kaikkein rakkaimman ja tärkeimmän: Läheiset ihmiset.

• Ristiriitainen tiedottaminen karttamisesta. Jos kyseessä on Raamatullinen ohje luojalta, miksi salailla, vääristellä ja piilotella asiaa julkisuudessa? Miksi järjestö ei ole ylpeä siitä että noudattaa Raamatun normeja? Kun julkisuuteen pyydetään lausuntoa karttamisesta tai kun asiaa käsitellään JW.ORG-sivuilla, on toistuva ilmiö, että itse karttamiskysymykseen ei vastata lainkaan, vastauksessa kierrellään ja kaarrellaan ja puhutaan usein vain toimettomista. Että toimettomia ei karteta. Vaikka sitähän kukaan ei kysynyt. Näin suurelle yleisölle saattaa jäädä täysin väärä käsitys asiasta, ja sehän tällaisessa viestinnässä onkin tarkoituksena.

Mitä ulospäin sanotaan karttamisesta?

 Näin taas jäseniä ohjeistetaan.

Mikäli kyseessä ei ollut ohjeistusvideo, on itsestään selvää että se olisi pitänyt kertoa yleisölle joko itse videolla tai puheessa. Uutinen MTV3-nettisivuilta, linkki alkuperäiseen uutiseen alkaalla.

Uutinen karttamisesta / MTV3.fi

www.jw.org
www.wol.jw.org
www.jwfacts.com
www.jw.survey.org 
www.mtv3.fi