Mooseksen laki salli eläinten syömisen, mutta ei veren
syömistä - veri tuli vuodattaa maahan (1. Mooseksen kirja 9:4, 5).
Varhaiskristittyjen aikaan apostoli Paavali käski seurakuntaa ”karttamaan
verta” Ap 15:22, 28, 29.
Jehovan todistajien kirjallisuus myöntää Paavalin antaman ohjeen perustuvan kieltoon veren syömisestä. Raamatun aikaan ei tehty
verensiirtoja – eikä Raamattu mainitse mitään veren lääketieteellisestä
käytöstä. Huolimatta siitä, että Raamattu puhuu elämän pyhyydestä lukuisia
kertoja, hallintoelimen (Jehovan todistajien "johtoryhmän") näkemyksen mukaan veren pyhyys ylittää elämän
pyhyyden. Tästä johtuen Jehovan todistajat yksilöinä ovat Harmagedonissa kuolemisen ja
karttamisen uhalla pakotettuja noudattamaan järjestön päättömiä
linjanvetoja veren käytöstä henkeä uhkaavissa tilanteissa ja muussa
lääketieteellisessä hoidossa.
"Karttakaa verta" - ohjeen tausta
Apostolien tekojen jakeissa käsitellään päällimmäisenä
ympärileikkauskysymystä – apostolien tuli selittää Jerusalemin neuvostossa
miksi pakanat eivät olleet velvollisia ympärileikkauttamaan itseään eivätkä
siis siltä osin noudattamaan Mooseksen lakia. Kielto veren syömisestä oli
vanhempi kuin Mooseksen laki, joten se oli yhä voimassa ja velvoitti myös
pakanoita – siinä missä Mooseksen laki Kristuksen lain myötä lakkasi olemasta
voimassa. Apostolien tekojen 15. luvun kielto liittyi siis nimenomaan eläimen veren syömiseen.Lisäksi Mooseksen laissa veren valuttaminen maahan piti tapahtua ruuaksi teurastetusta eläimestä, tällä osoitettiin kunnioitusta menetettyä elämää kohtaan. Verenluovutuksessa ei luovuttaja menetä henkeään.
Veren syöminen vs. lääketieteellinen käyttö
Miten Jehovan todistajien kirjallisuus sitten laajentaa kiellon syödä verta koskevan myös veren lääketieteellistä käyttöä, etenkin henkeä
uhkaavissa tilanteissa?
Sisältyvätkö verensiirrot
veren karttamista koskevaan käskyyn? Kyllä sisältyvät. Valaistaanpa asiaa.
Oletetaan, että lääkäri kieltää sinulta alkoholijuomat. Merkitseekö se sitä,
että et saa juoda alkoholia mutta voit ottaa sitä suonen kautta? Ei tietenkään.
Vastaavasti veren karttaminen merkitsee, että sitä ei oteta elimistöön
lainkaan. Käsky karttaa verta merkitsee, ettemme anna kenenkään siirtää meihin
verta suonen kautta.
Mitä Raamattu
todella opettaa s 129 -130
Miten voi olla mahdollista, että näin löyhällä
soveltamisella ja ”valaisemisella” miljoonat todistajat asettavat itsensä
hengenvaaraan joka päivä?
Jos et saa juoda alkoholia – vaikkapa alkoholismin, maksasairauden tai vastaavan takia niin se ei tarkoita etteikö
alkoholia voisi muuten käyttää hoidossasi. Esimerkiksi desinfiointiin. Lisäksi jos lääkäri on kehoittanut karttamaan alkoholia, ei siihen sisälly hätätilanteet tai muu välttämätön käyttö.
Toisekseen kun puhutaan veren käytöstä ravintona tai
alkoholin käytöstä ”ravintona” (suun kautta) on se kokonaan eri asia kuin sen
lääketieteellinen käyttö. Järjestö kieltää myös kannibalismin, mutta
voit silti ottaa elimistöösi muuta kautta toisen ihmisen lihaa elinsiirron muodossa – sehän on suoraan verrannollinen
tuohon Mitä Raamattu Todella opettaa – kirjan vertaukseen.
Jehovan todistajat
ymmärtävät ilmauksen ”karttaa verta” tarkoittavan sitä, että tulee kieltäytyä
verensiirroista ja oman veren luovuttamisesta tai varastoimisesta verensiirtoa
varten. Kunnioituksesta Jumalan lakia kohtaan he eivät myöskään anna siirtää
itseensä veren neljää pääkomponenttia: punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita
ja plasmaa.
”Pitäkää itsenne
Jumalan rakkaudessa” s. 78
Jehovan todistajat siis ymmärtävät ilmauksen näin - mutta
perusteet siihen, miksi juuri näin, loistavat poissaolollaan. Raamattu ei missään kohti puhu
komponenteista, veren varastoimisesta eikä oikeastaan mistään yksityiskohdista
veren käyttöön liittyen.
Elämä ylittää lain
Mikä oli Jeesuksen asenne ja opetus tilanteessa jossa
Jumalan laki ja ihmisen elämä olivat vastakkain? Kumpi oli tärkeämpi, elämän
pelastaminen vai Jumalan lain noudattaminen? Kuka teistä on se mies, jolla on yksi
lammas ja joka, jos se putoaa kuoppaan sapattina, ei tartu siihen ja nosta sitä
ylös? (Matteus 12:9-14).
Sapatin rikkominen oli vakava rikos, Mooseksen päivinä
sen rikkomisesta seurasi kuolemanrangaistus – kuitenkin Jeesuksen mukaan elämän
(jopa eläimen elämän) pelastaminen oli tärkeämpää kuin tuon lain noudattaminen.
Verensiirron tärkeys ja turvallisuus
Jehovan todistajille luodaan mielikuvaa, jossa verensiirrosta kieltäytymisen vaaroja vähätellään ja verensiirtojen vaaroja ja riskejä liioitellaan ja korostetaan. Ollessani Jehovan todistaja luulin, että verestä kieltäytyminen ei tänä päivänä voisi olla hengenvaarallista. Päinvastoin, saisin parempaa hoitoa paremmalla ennusteella jos kieltäytyisin verensiirrosta. Ymmärrän, kuinka naivilta tämä kuulostaa, mutta tällaisen mielikuvan olin järjestön kirjallisuudesta saanut, enkä sitä osannut kyseenalaistaa.
Muunmuassa vanhassa hoitotahtokortissa verestä kieltäytyminen ilmaistiin näin:
”Tiedän myös, että verensiirtoihin liittyy joitakin vaaroja. Olen päättänyt välttää niitä ja valita sen sijaan riskit, joita voi näyttää sisältyvän valitsemiini verettömiin
hoitovaihtoehtoihin.”
Lauseen muotoilu antaa kuvan siitän että verestä
kieltäytymiseen ei itse asiassa todellisuudessa liity vaaroja, vaikka asia
siltä näyttäisikin - vaan kyseessä on niitä suosivien ihmisten ymmärtämättömyys
(lihavointi omani).
Hienosti puolitotuuksilla kerrottu asia. Ehkäpä ei monia potilaita vuosittain, mutta joitain. Eikä kukaan kieltoa kritisoivista sano varmasti että joku kuolee jollei ota verta. www.jw.org. |
Mitä todistajille sitten jätetään kertomatta?
Esimerkiksi
Suomen terveydenhuollossa vuonna 2015 käytettiin 197 000
punasoluvalmistetta, 38 000 verihiutalevalmistetta sekä 41 000
jääplasmavalmistetta (Sainio, S. & Sareneva, H. 2016. Verivalmisteiden käytön opas), yhteensä siis 276 000 valmistetta. Samana
vuonna raportoitiin verensiirrosta johtuvia tai mahdollisesti johtuvia
vakavia haittatapahtuma 12 kappaletta. Nämäkään eivät toki kaikki
johtaneet kuolemaan. Toisin sanoen riski saada verensiirrosta vakavaksi
luokiteltava komplikaatio vuonna 2015 oli 0,0043%. Aivan marginaalinen
riski siis.
Vastavuoroisesti on arvioitu, että veren käyttö lääketieteessä pelastaa suomessa yli 10 000 ihmistä vuodessa (Yle.fi).
Toki verensiirtoon, kuten kaikkeen muuhunkin lääketieteelliseen toimintaan sisältyy riski, mutta verta tulisikin antaa - ja useimmiten annetaankin, vain tilanteissa, joissa on akuutti hätä tai jolloin kuoleman riski ilman verensiirtoa on suurempi kuin minkään veriteitse tarttuvan taudin tai komplikaation riski. Verensiirron ottaminen on siis lähes aina pienempi riski kuin verensiirrosta kieltäytyminen.
Entäpä menneiden vuosien aids-tapaukset, jossa HI-virusta on siirtynyt positiiviselta luovuttajalta vastaanottajaan? On kauheaa, että mm. HI-virusta on siirtynyt veren mukana vastaanottajaan. Ikävä tosiasia on, että tällaisia suuriakin ongelmia saattaa liittyä moneen hoitomuotoon (vs. skandaali sikainfluenssa-rokotuksista). On kuitenkin huomioitavaa, että todistajat olivat ja ovat yhtälaisessa riskissä saada tuo virus hyväksymistään veren osista tai elinsiirroista. Onneksi HI-viruksen riski verensiirrosta ole Suomenkaltaisessa maassa enää realistinen -
Suomessa ei ole todettu yhtään luovutetun veren välityksellä tarttunutta hiv-infektiota sitten vuoden 1986, jolloin verenluovuttajien hiv-seulonta käynnistettiin (hivpoint.fi).
Suomessa ei ole todettu yhtään luovutetun veren välityksellä tarttunutta hiv-infektiota sitten vuoden 1986, jolloin verenluovuttajien hiv-seulonta käynnistettiin (hivpoint.fi).
Vartiotorniseuran tuottamasta kirjallisuudesta
saa kuvan, että veren käyttö lääketieteessä on yhtä suurta
salaliittoa -> poloisille, tietämättömille maailmallisille annetaan
verta ja he sairastuvat tai saavat komplikaatioita siitä. Vain
todistajat ovat suojeltuja tältä jumalallisen viisauden ansioista.
Entäpä ne fraktiot ja muu veren käyttö ilman verensiirtoa?
Sen lisäksi, että järjestö soveltaa kieltoa veren
syönnistä myös veren lääketieteelliseen käyttöön, liittyy asiaan
käsittämättömiä ja vailla Raamatullista perustetta olevia yksityiskohtia.
Oman veren varastointi ja käyttö: Miksei sitä saa käyttää esimerkiksi leikkaustilanteessa? Järjestön mukaan veri tuli
”laskea maahan”, eikä edellämainittu siksi olisi sopivaa veren käyttöä. Mutta entäpä
verikokeet? saman sovelluksen mukaan kristityn tulisi kieltäytyä niistäkin. Toisin
sanoen järjestö soveltaa tuota periaatetta täysin mielivaltaisesti.
Entäpä ne fraktiot sitten? Nykysovelluksen mukaan kristitty
ei voi hyväksyä veren neljää pääkomponenttia, mutta voi hyväksyä omantuntonsa
salliessa pääkomponenteista erotetut fraktiot – esimerkiksi albumiini ja
gammaglobuliini.
Pitäkää Itsenne Jumalan Rakkaudessa, s.218 |
Tilanne on sinänsä nurinkurinen, että esimerkiksi sallittuihin
(oman tunnon mukaan sallittuihin) lukeutuvaa fraktiota, albumiinia on veren
kokonaismassasta noin 2,2% kun taas ehdottomasti kiellettyihin lukeutuvaa
verihiutaletta on moninkertaisesti pienempi osuus, vain 0,1-0,5%.
Lisäksi esimerkiksi kolmannen asteen palovamman hoitoon
käytettyyn hoitoon tarvittavan albumiinimäärän valmistukseen tarvitaan 45
litraa verta. Joten albumiinin käyttö siinä
missä ”pääkomponenttienkin” käyttö vaatii paljon luovutettua verta, jota ei ole
”vuodatettu maahan”.
Asiaan sisältyy myös valtava kaksinaismoralismi. Jehovan
todistajat eivät itse luovuta verta, mutta hyödyntävät silti muiden
luovuttajien panostusta. He käyttävät kalliita ja joskus vähissä olevia verituotteita osallistumatta itse niiden tuottamiseen.
Fraktioiden käyttö on toisinaan järjestön historiassa ollut kiellettyä, toisinaan sallittua (oman tunnon asia) - ilmeisesti uusi valo toimii molempiin suuntiin.
jwfacts.com |
Luonnollisesti olen tyytyväinen, että nämä fraktiot ovat
kristityille sallittuja, mutta se osoittaa koko kiellon epäloogisuuden. Miksi fraktiot sitten sallittiin? Oma ajatukseni on, että
hallintoelin ei halua myöntää olevansa väärässä verikysymyksessä, mutta koska pohjimmiltaan ei halua todistajien menettävän henkeään on se
höllentänyt sääntöjä siinä missä mahdollista vielä jollain tapaa kasvonsa säästäen. Halu todistajien hengissäpysymiseen on vaan pienempi kuin nöyryys myöntää olleensa väärässä.
Loppuun muutama kysymys pohdittavaksi ja seikka muistettavaksi:
- Verensiirrosta kieltäytyminen hätätilanteessa on ristiriidassa Raamatun käsityksen kanssa elämän pyhyydestä. Lisäksi Jeesuksen asenne osoitti, että elämän pelastaminen ylitti lainnoudattamisen tärkeyden.
- Nykyisin verensiirron ottamisesta ei eroteta, vaan henkilön katsotaan itse eronneen. Syy tähän lienee juridinen. Lopputulos on kuitenkin sama: Jehovan epäsuosio, mahdollisesti ikuisen elämän menettäminen ja läheisten karttaminen.
- Entäpä ne todistajat, jotka fraktioiden ollessa kiellettyjä hyväksyivät niitä hoitoonsa ja joutuivat erotetuiksi/katsottiin itse eronneiksi. Kun fraktiot jälleen sallitiin, pyydettiinkö heiltä anteeksi? Kumottiinko heidän erottamispäätös?
- Entäpä jos läheisesi kieltäytyi fraktioiden käytöstä niiden ollessa kiellettyjä ja menetti henkensä - kuka vastaa niistä menetetyistä elämistä nyt kiellon poistuttua? Jehova? Järjestö?
- Miksi uutta valoa annettaisiin tavalla, jolla ihmisiä kuolee?
- Jos veri piti vuodattaa maahan, millä perusteella fraktioita ei? Fraktioiden lääketieteellisessä käytössä myöskään muuta osaa verestä ei vuodateta maahan - koko luovutettu veri hyödynnetään. Ja jos veri tuli luovuttaa maahan, miksi verikokeet ovat kristityille sallittuja, mutta esimerkiksi oman veren varastointi ei?
- Riittävän pieniin osiin pilkottuna Jehovan todistajat voivat ottaa 100% verestä -> mutta eivät sellaisenaan.
- Järjestön käyttämä jako komponentteihin on vain yhden teorian mukainen, on myös toisenlaisia jakoja - joissa pääkomponentit eivät ole samat kuin Vartiotornin jaottelussa.
- Todistajien tulisi myös varautua siihen, että koko nykyään vallalla oleva näkemys voi hetken kuluttua olla vanhaa valoa. Muutaman vuoden päästä kielto veren käytöstä voi olla höllempi, kannattaako siis riskeerata henkeään vain siksi että juuri nyt jokin asia on kiellettyjen listalla.
- Todistajille annetaan järjestön taholta täysin harhaanjohtava, yksipuolinen ja väärä kuva veren käytöstä -> valehtelua.
Éloise kenties ymmärsi riskin olevan sitä, mitä Vartiotorniseuran kirjallisuus antaa sen ymmärtää olevan. Hän oli yksi verensiirtokiellon uhreista. |
Vartiotorni 09/1961 |
Lähteet
Sainio, S. & Sareneva, H. 2016. Verivalmisteiden käytön opas
www.jwfacts.com
www.jwsurwey.com
Uskontojen uhrien tuki
www.jw.org
www.yle.fi
www.hivpoint.fi