maanantai 30. heinäkuuta 2018

Jehovan todistajat ja veri - elämän ja kuoleman kysymys


Mooseksen laki salli eläinten syömisen, mutta ei veren syömistä - veri tuli vuodattaa maahan (1. Mooseksen kirja 9:4, 5). Varhaiskristittyjen aikaan apostoli Paavali käski seurakuntaa ”karttamaan verta” Ap 15:22, 28, 29.

Jehovan todistajien kirjallisuus myöntää Paavalin antaman ohjeen perustuvan kieltoon veren syömisestä. Raamatun aikaan ei tehty verensiirtoja – eikä Raamattu mainitse mitään veren lääketieteellisestä käytöstä. Huolimatta siitä, että Raamattu puhuu elämän pyhyydestä lukuisia kertoja, hallintoelimen (Jehovan todistajien "johtoryhmän") näkemyksen mukaan veren pyhyys ylittää elämän pyhyyden. Tästä johtuen Jehovan todistajat yksilöinä ovat Harmagedonissa kuolemisen ja karttamisen uhalla pakotettuja noudattamaan järjestön päättömiä linjanvetoja veren käytöstä henkeä uhkaavissa tilanteissa ja muussa lääketieteellisessä hoidossa.

"Karttakaa verta" - ohjeen tausta
Apostolien tekojen jakeissa käsitellään päällimmäisenä ympärileikkauskysymystä – apostolien tuli selittää Jerusalemin neuvostossa miksi pakanat eivät olleet velvollisia ympärileikkauttamaan itseään eivätkä siis siltä osin noudattamaan Mooseksen lakia. Kielto veren syömisestä oli vanhempi kuin Mooseksen laki, joten se oli yhä voimassa ja velvoitti myös pakanoita – siinä missä Mooseksen laki Kristuksen lain myötä lakkasi olemasta voimassa. Apostolien tekojen 15. luvun kielto liittyi siis nimenomaan eläimen veren syömiseen.

Lisäksi Mooseksen laissa veren valuttaminen maahan piti tapahtua ruuaksi teurastetusta eläimestä, tällä osoitettiin kunnioitusta menetettyä elämää kohtaan. Verenluovutuksessa ei luovuttaja menetä henkeään.
 
Veren syöminen vs. lääketieteellinen käyttö
Miten Jehovan todistajien kirjallisuus sitten laajentaa kiellon syödä verta koskevan myös veren lääketieteellistä käyttöä, etenkin henkeä uhkaavissa tilanteissa?

Sisältyvätkö verensiirrot veren karttamista koskevaan käskyyn? Kyllä sisältyvät. Valaistaanpa asiaa. Oletetaan, että lääkäri kieltää sinulta alkoholijuomat. Merkitseekö se sitä, että et saa juoda alkoholia mutta voit ottaa sitä suonen kautta? Ei tietenkään. Vastaavasti veren karttaminen merkitsee, että sitä ei oteta elimistöön lainkaan. Käsky karttaa verta merkitsee, ettemme anna kenenkään siirtää meihin verta suonen kautta.
Mitä Raamattu todella opettaa s 129 -130

Miten voi olla mahdollista, että näin löyhällä soveltamisella ja ”valaisemisella” miljoonat todistajat asettavat itsensä hengenvaaraan joka päivä?
Jos et saa juoda alkoholia – vaikkapa alkoholismin, maksasairauden tai vastaavan takia niin se ei tarkoita etteikö alkoholia voisi muuten käyttää hoidossasi. Esimerkiksi desinfiointiin. Lisäksi jos lääkäri on kehoittanut karttamaan alkoholia, ei siihen sisälly hätätilanteet tai muu välttämätön käyttö.

Toisekseen kun puhutaan veren käytöstä ravintona tai alkoholin käytöstä ”ravintona” (suun kautta) on se kokonaan eri asia kuin sen lääketieteellinen käyttö. Järjestö kieltää myös kannibalismin, mutta voit silti ottaa elimistöösi muuta kautta toisen ihmisen lihaa elinsiirron muodossa – sehän on suoraan verrannollinen tuohon Mitä Raamattu Todella opettaa – kirjan vertaukseen.

Jehovan todistajat ymmärtävät ilmauksen ”karttaa verta” tarkoittavan sitä, että tulee kieltäytyä verensiirroista ja oman veren luovuttamisesta tai varastoimisesta verensiirtoa varten. Kunnioituksesta Jumalan lakia kohtaan he eivät myöskään anna siirtää itseensä veren neljää pääkomponenttia: punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita ja plasmaa.
”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa” s. 78

Jehovan todistajat siis ymmärtävät ilmauksen näin - mutta perusteet siihen, miksi juuri näin, loistavat poissaolollaan. Raamattu ei missään kohti puhu komponenteista, veren varastoimisesta eikä oikeastaan mistään yksityiskohdista veren käyttöön liittyen.

Elämä ylittää lain
Mikä oli Jeesuksen asenne ja opetus tilanteessa jossa Jumalan laki ja ihmisen elämä olivat vastakkain? Kumpi oli tärkeämpi, elämän pelastaminen vai Jumalan lain noudattaminen?  Kuka teistä on se mies, jolla on yksi lammas ja joka, jos se putoaa kuoppaan sapattina, ei tartu siihen ja nosta sitä ylös? (Matteus 12:9-14).
Sapatin rikkominen oli vakava rikos, Mooseksen päivinä sen rikkomisesta seurasi kuolemanrangaistus – kuitenkin Jeesuksen mukaan elämän (jopa eläimen elämän) pelastaminen oli tärkeämpää kuin tuon lain noudattaminen.

Verensiirron tärkeys ja turvallisuus
Jehovan todistajille luodaan mielikuvaa, jossa verensiirrosta kieltäytymisen vaaroja vähätellään ja verensiirtojen vaaroja ja riskejä liioitellaan ja korostetaan. Ollessani Jehovan todistaja luulin, että verestä kieltäytyminen ei tänä päivänä voisi olla hengenvaarallista. Päinvastoin, saisin parempaa hoitoa paremmalla ennusteella jos kieltäytyisin verensiirrosta. Ymmärrän, kuinka naivilta tämä kuulostaa, mutta tällaisen mielikuvan olin järjestön kirjallisuudesta saanut, enkä sitä osannut kyseenalaistaa.

Muunmuassa vanhassa hoitotahtokortissa verestä kieltäytyminen ilmaistiin näin:
”Tiedän myös, että verensiirtoihin liittyy joitakin vaaroja. Olen päättänyt välttää niitä ja valita sen sijaan riskit, joita voi näyttää sisältyvän valitsemiini verettömiin hoitovaihtoehtoihin.”
Lauseen muotoilu antaa kuvan siitän että verestä kieltäytymiseen ei itse asiassa todellisuudessa liity vaaroja, vaikka asia siltä näyttäisikin - vaan kyseessä on niitä suosivien ihmisten ymmärtämättömyys (lihavointi omani).

Järjestön kirjallisuus antaa ymmärtää, että nekin tapaukset, joissa verestä kieltäytymisen ajatellaan olevan kuolinsyy, on syy todellisuudessa toinen. Jos todistajat lukevat vain omaa aineistoaan, on heille syntyvä käsitys kovin yksipuolinen ja harhaanjohdettu.

Hienosti puolitotuuksilla kerrottu asia. Ehkäpä ei monia potilaita vuosittain, mutta joitain. Eikä kukaan kieltoa kritisoivista sano varmasti että joku kuolee jollei ota verta. www.jw.org.
 
Valtakunnanpalvelus 9/1992 laittaa sanoja vanhempien suuhun ja ajatuksia ja mielipiteitä heidän mieleen. Sen mukaan te vanhemmat ette ole yhtä mieltä siitä että verensiirron edut syrjäyttävät siihen liittyvät riskit.

Herätkää 2008 7/08

Mitä todistajille sitten jätetään kertomatta?
Esimerkiksi Suomen terveydenhuollossa vuonna 2015 käytettiin 197 000 punasoluvalmistetta, 38 000 verihiutalevalmistetta sekä 41 000 jääplasmavalmistetta (Sainio, S. & Sareneva, H. 2016. Verivalmisteiden käytön opas), yhteensä siis 276 000 valmistetta. Samana vuonna raportoitiin verensiirrosta johtuvia tai mahdollisesti johtuvia vakavia haittatapahtuma 12 kappaletta. Nämäkään eivät toki kaikki johtaneet kuolemaan. Toisin sanoen riski saada verensiirrosta vakavaksi luokiteltava komplikaatio vuonna 2015 oli 0,0043%. Aivan marginaalinen riski siis. 
Vastavuoroisesti on arvioitu, että veren käyttö lääketieteessä pelastaa suomessa yli 10 000 ihmistä vuodessa (Yle.fi). 

Toki verensiirtoon, kuten kaikkeen muuhunkin lääketieteelliseen toimintaan sisältyy riski, mutta verta tulisikin antaa - ja useimmiten annetaankin, vain tilanteissa, joissa on akuutti hätä tai jolloin kuoleman riski ilman verensiirtoa on suurempi kuin minkään veriteitse tarttuvan taudin tai komplikaation riski. Verensiirron ottaminen on siis lähes aina pienempi riski kuin verensiirrosta kieltäytyminen.

Entäpä menneiden vuosien aids-tapaukset, jossa HI-virusta on siirtynyt positiiviselta luovuttajalta vastaanottajaan? On kauheaa, että mm. HI-virusta on siirtynyt veren mukana vastaanottajaan. Ikävä tosiasia on, että tällaisia suuriakin ongelmia saattaa liittyä moneen hoitomuotoon (vs. skandaali sikainfluenssa-rokotuksista). On kuitenkin huomioitavaa, että todistajat olivat ja ovat yhtälaisessa riskissä saada tuo virus hyväksymistään veren osista tai elinsiirroista. Onneksi HI-viruksen riski verensiirrosta ole Suomenkaltaisessa maassa enää realistinen -
Suomessa ei ole todettu yhtään luovutetun veren välityksellä tarttunutta hiv-infektiota sitten vuoden 1986, jolloin verenluovuttajien hiv-seulonta käynnistettiin (hivpoint.fi).

Vartiotorniseuran tuottamasta kirjallisuudesta saa kuvan, että veren käyttö lääketieteessä on yhtä suurta salaliittoa -> poloisille, tietämättömille maailmallisille annetaan verta ja he sairastuvat tai saavat komplikaatioita siitä. Vain todistajat ovat suojeltuja tältä jumalallisen viisauden ansioista.

Entäpä ne fraktiot ja muu veren käyttö ilman verensiirtoa?

Sen lisäksi, että järjestö soveltaa kieltoa veren syönnistä myös veren lääketieteelliseen käyttöön, liittyy asiaan käsittämättömiä ja vailla Raamatullista perustetta olevia yksityiskohtia.

Oman veren varastointi ja käyttö: Miksei sitä saa käyttää esimerkiksi leikkaustilanteessa? Järjestön mukaan veri tuli ”laskea maahan”, eikä edellämainittu siksi olisi sopivaa veren käyttöä. Mutta entäpä verikokeet? saman sovelluksen mukaan kristityn tulisi kieltäytyä niistäkin. Toisin sanoen järjestö soveltaa tuota periaatetta täysin mielivaltaisesti.

Entäpä ne fraktiot sitten? Nykysovelluksen mukaan kristitty ei voi hyväksyä veren neljää pääkomponenttia, mutta voi hyväksyä omantuntonsa salliessa pääkomponenteista erotetut fraktiot – esimerkiksi albumiini ja gammaglobuliini.

Pitäkää Itsenne Jumalan Rakkaudessa, s.218

Tilanne on sinänsä nurinkurinen, että esimerkiksi sallittuihin (oman tunnon mukaan sallittuihin) lukeutuvaa fraktiota, albumiinia on veren kokonaismassasta noin 2,2% kun taas ehdottomasti kiellettyihin lukeutuvaa verihiutaletta on moninkertaisesti pienempi osuus, vain 0,1-0,5%.
Lisäksi esimerkiksi kolmannen asteen palovamman hoitoon käytettyyn hoitoon tarvittavan albumiinimäärän valmistukseen tarvitaan 45 litraa verta. Joten albumiinin käyttö siinä missä ”pääkomponenttienkin” käyttö vaatii paljon luovutettua verta, jota ei ole ”vuodatettu maahan”. 

Asiaan sisältyy myös valtava kaksinaismoralismi. Jehovan todistajat eivät itse luovuta verta, mutta hyödyntävät silti muiden luovuttajien panostusta. He käyttävät kalliita ja joskus vähissä olevia verituotteita osallistumatta itse niiden tuottamiseen.

Fraktioiden käyttö on toisinaan järjestön historiassa ollut kiellettyä, toisinaan sallittua (oman tunnon asia) - ilmeisesti uusi valo toimii molempiin suuntiin.

jwfacts.com

Luonnollisesti olen tyytyväinen, että nämä fraktiot ovat kristityille sallittuja, mutta se osoittaa koko kiellon epäloogisuuden. Miksi fraktiot sitten sallittiin? Oma ajatukseni on, että hallintoelin ei halua myöntää olevansa väärässä verikysymyksessä, mutta koska pohjimmiltaan ei halua todistajien menettävän henkeään on se höllentänyt sääntöjä siinä missä mahdollista vielä jollain tapaa kasvonsa säästäen. Halu todistajien hengissäpysymiseen on vaan pienempi kuin nöyryys myöntää olleensa väärässä.


Loppuun muutama kysymys pohdittavaksi ja seikka muistettavaksi: 

  • Verensiirrosta kieltäytyminen hätätilanteessa on ristiriidassa Raamatun käsityksen kanssa elämän pyhyydestä. Lisäksi Jeesuksen asenne osoitti, että elämän pelastaminen ylitti lainnoudattamisen tärkeyden.
  • Nykyisin verensiirron ottamisesta ei eroteta, vaan henkilön katsotaan itse eronneen. Syy tähän lienee juridinen. Lopputulos on kuitenkin sama: Jehovan epäsuosio, mahdollisesti ikuisen elämän menettäminen ja läheisten karttaminen.
  • Entäpä ne todistajat, jotka fraktioiden ollessa kiellettyjä hyväksyivät niitä hoitoonsa ja joutuivat erotetuiksi/katsottiin itse eronneiksi. Kun fraktiot jälleen sallitiin, pyydettiinkö heiltä anteeksi? Kumottiinko heidän erottamispäätös?
  • Entäpä jos läheisesi kieltäytyi fraktioiden käytöstä niiden ollessa kiellettyjä ja menetti henkensä - kuka vastaa niistä menetetyistä elämistä nyt kiellon poistuttua? Jehova? Järjestö?
  • Miksi uutta valoa annettaisiin tavalla, jolla ihmisiä kuolee?
  • Jos veri piti vuodattaa maahan, millä perusteella fraktioita ei? Fraktioiden lääketieteellisessä käytössä myöskään muuta osaa verestä ei vuodateta maahan - koko luovutettu veri hyödynnetään. Ja jos veri tuli luovuttaa maahan, miksi verikokeet ovat kristityille sallittuja, mutta esimerkiksi oman veren varastointi ei?
  • Riittävän pieniin osiin pilkottuna Jehovan todistajat voivat ottaa 100% verestä -> mutta eivät sellaisenaan.
  • Järjestön käyttämä jako komponentteihin on vain yhden teorian mukainen, on myös toisenlaisia jakoja - joissa pääkomponentit eivät ole samat kuin Vartiotornin jaottelussa.
  • Todistajien tulisi myös varautua siihen, että koko nykyään vallalla oleva näkemys voi hetken kuluttua olla vanhaa valoa. Muutaman vuoden päästä kielto veren käytöstä voi olla höllempi, kannattaako siis riskeerata henkeään vain siksi että juuri nyt jokin asia on kiellettyjen listalla.
  • Todistajille annetaan järjestön taholta täysin harhaanjohtava, yksipuolinen ja väärä kuva veren käytöstä -> valehtelua.

Éloise kenties ymmärsi riskin olevan sitä, mitä Vartiotorniseuran kirjallisuus antaa sen ymmärtää olevan. Hän oli yksi verensiirtokiellon uhreista.


Vartiotorni 09/1961

Lähteet
Sainio, S. & Sareneva, H. 2016. Verivalmisteiden käytön opas 
www.jwfacts.com
www.jwsurwey.com
Uskontojen uhrien tuki
www.jw.org
www.yle.fi
www.hivpoint.fi

torstai 26. heinäkuuta 2018

Tarut joita tosina pidimme: Vedenpaisumus


Vedenpaisumus:


”Valtavan tulvan aiheuttama katastrofaalinen ihmisten ja eläinten tuhoutuminen Nooan päivinä (2370 eaa.). Jehova aiheutti tämän koko ihmishistorian suurimman tuhotulvan, koska jumalattomat ihmiset olivat täyttäneet maan väkivallalla. Vanhurskas Nooa ja hänen perheensä, kaikkiaan kahdeksan sielua, sekä valikoidut eläimet säilyivät elossa suunnattoman, arkkua muistuttavan arkin avulla.”
Raamatun Selittämisen Opas, 2. Osa




Jumala siis luo ihmisen omaksi kuvakseen. Pettyy sitten tämän moraalittomiin tekoihin, jotka ovat seurausta paratiisissa tapahtuneesta hyvän ja pahantiedon puun hedelmän syömisestä. Vihassaan Jumala päättää hävittää kaiken elävän, lukuun ottamatta Nooaa perheineen ja kahta jokaisesta eläinlajista (osasta seitsemää). Jumalan ohjeistuksesta Nooa rakensi valtavan arkin, keräsi kaikki eläimet eri puolilta maailmaa arkkiin jonka jälkeen kaikki muu elävä tuhoutui maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa. Vedenpaisumuksen jälkeen maailma jatkui eläinlajien kannalta kuten ennenkin. 

Tarina kuulostaa jo tässä kohti mahdottomalta, mutta vielä hullumaksi se menee kun tarinaa lähtee pilkkomaan osiin. Itselleni heräsi jo todistajana ollessa kysymyksiä, joihin en keksinyt vastausta – niinpä siirsin asian sivuun enkä sitä liiemmin pohtinut.
Nyt tilanne on toinen, nykyisin voin kysyä ja jollen saa tyydyttäviä vastauksia voin hyväksyä jonkin asian olevan epätosi.


Tieteen valossa tuon kokoinen puinen arkki ei olisi kestänyt vedenpaisumusta, edes jos sellainen rakennettaisiin tällä osaamisella joka nykyään on. Miksi niin tarkat mitat ja ohjeet arkin rakentamiseen, jos sen selviytymiseen tarvittiin joka tapauksessa Jehovan suojelusta?


Miksi eläimet ylipäätään piti hävittää, eiväthän he olleet tehneet mitään pahaa? Miksi heidän piti myös kokea pelkoa ja kärsimystä ennen kuolemaansa vaikka olivat viattomia?





Miten kaikki eläimet eri maanosista ja mantereilta kerättiin arkkiin? Esimerkiksi pingviinit ja kengurut. Entäpä torakat, termiitit ja hyönteiset ympäri maailmaa – miten niistä valikoitiin kaikista uros ja naaras – mistä Nooa edes tiesi kaikkien näiden lajien olemassaolosta?


Miten kaikki maapallon eläimet mahtuivat arkkiin? Miten kourallisella ihmisiä oli aikaa ja kykyjä hoitaa tällaista määrää eläimiä – monin kerroin enemmän kuin yhdessäkään eläintarhassa – vuoden ajan. 


Miten petoeläimet eivät vahingoittaneet toisia eläimiä?


Miten ihmisten ja erityisesti eläinten ruokahuolto järjestettiin? Määrällisesti sitä tarvittiin valtavia määriä, lisäksi monella eläimellä on hyvin tarkka ja toisistaan poikkeava ruokavalio.


Miten ihmisten ja eläinten jätehuolto järjestettiin? Vuosi arkissa ja matkassa valtaisa määrä eläimiä, joista osa tuottaa valtavia määriä ulostetta päivittäin. 


Eri eläimillä eri tarpeet esimerkiksi lämpötilan ja kosteuden suhteen (esimerkiksi jääkarhu vs. aavikkorotta), miten tämä järjestettiin? 


Myös monia hyönteisiä, matelijoita, niveljalkaisia, matoja on ollut pakko pelastaa arkkiin, miten tämä tapahtui? Entäpä virukset ja bakteerit?


Entä elämä eteenpäin arkista poispääsyn jälkeen, jätettiinkö kaikki eläimet Araratin vuorelle? Mistä niistä kukin sai itselleen sopivaa ruokaa kun lähes kaikki kasvusto oli tuhoutunut? Miten kasvusto ylipäätään palautui, suurin osa kasveista ja niiden siemenistä olivat tuhoutuneet vedenpaisumuksessa. Entäpä lihansyöjät - menisi vielä vuosikymmenet, ennen kuin saaliseläinkanta olisi niin suuri, että se kestäisi lihansyöjien saalistuksen. 


Miten eri eläimet kulkeutuivat vedenpaisumuksen jälkeen eri mantereille – esimerkiksi Australiaan? Ei ole todisteita siitä, että sinne tai moneen muuhunkaan vedeneristämään paikkaan olisi kulkenut maasiltaa. Siirsikö luoja nämä eläimet sinne käyttäen voimaa joka ylittää tavanomaisen?


Merenelävillekään vedenpaisumustarina ei ole ongelmaton. Myös vedessä pärjäävät eläinlajit vaativat hyvin erityyppisiä olosuhteita. On lajeja, jotka pärjäävät vain suolaisessa vedessä ja lajeja, jotka pärjäävät vain makeassa vedessä. Miten kaikki lajit selvisivät kun maapallo oli yhden suuren meren peitossa?


Miksi nykyään lajien muutokset ja kehittyminen ei tapahdu niin nopeasti kuin heti vedenpaisumuksen jälkeen tuon Vartiotornin version mukaan tapahtui (olettaen, että mukana oli vain kantalajeja, ja niistä varioitui koko nykyinen eläinkanta)?


Maapallolta on löytynyt tulvaa vanhempia puita, miten tämä selittyy?


Entäpä vedenpaisumusta vanhemmat sivilisaatiot? Esimerkiksi  Gizan suuri pyramidi oli rakennettu noin 300 vuotta ennen vedenpaisumusta.
 

Raamatun kertomuksen mukaan Nooalla oli vuosi aikaa valmistautua vedenpaisumukseen, se tuntuu kovin lyhyeltä ajalta rakentaa valtaisa arkki ja valmistautua tähän kaikkeen. Samoin eläinten lastaamiseen varattu seitsemän päivän aika tuntuu kovin lyhyeltä ajalta tuon eläinmassan lastaamiseen. 





Kertomus maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen tapahtuminen sen mukaan miten Raamatussa se kerrotaan vaatisi luojaa rikkomaan fysiikan lakeja ja paikkaamaan ihmeellä monta mahdotonta kohtaa. Miksi nähdä kaikki tämä vaiva ja suorittaa ihmiskunnan puhdistus tavalla, joka ei kestä tosiasioihin pohjautuvaa kriittistä tarkastelua ja johon tulevien sukupolvien olisi kovin vaikeaa uskoa. Lisäksi kun kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, on syytä pohtia koko tarinan todenperäisyyttä.

Tarina on sopinut sen aikaiseen, huomattavasti nykyistä suppeampaan maailmankuvaan ja ymmärrykseen. On mahdollista, että tarina on saanut alkunsa jonkinnäköisestä suuresta tulvasta, luonnonmullistuksia on ollut läpi ihmiskunnan historian – ja vedenpaisumustarina voi olla yksi sukupolvelta toiselle siirtynyt tarina joka sai alkunsa jostakin oikeasta tapahtumasta maapallolla.


Ps. Pienenä lisäanekdoottina kuva ensimmäisestä Kirjani Raamatun Kertomuksista - kirjasta, jossa kuvassa vedenpaisumuksesta näkyy hukkuvien eläinten joukossa myös dinosaurus. Myöhemmin dino poistettiin kuvasta (alempi kuva).

Lasten ja nuorten suojeleminen hyväksikäytöltä - mitä Jehovan todistajien järjestö tekee?

Jehovan todistajien järjestö on kautta historiansa tuonut vahvasti ilmi katolisen kirkon lasten hyväksikäyttöskandaalin. Sitä on käyt...