Jehovan todistajat ja veri - elämän ja kuoleman kysymys

Mooseksen laki salli eläinten syömisen, mutta ei veren syömistä - veri tuli vuodattaa maahan (1. Mooseksen kirja 9:4, 5). Varhaiskristittyjen aikaan apostoli Paavali käski seurakuntaa ”karttamaan verta” Ap 15:22, 28, 29.

Jehovan todistajien kirjallisuus myöntää Paavalin antaman ohjeen perustuvan kieltoon veren syömisestä. Raamatun aikaan ei tehty verensiirtoja – eikä Raamattu mainitse mitään veren lääketieteellisestä käytöstä. Huolimatta siitä, että Raamattu puhuu elämän pyhyydestä lukuisia kertoja, hallintoelimen (Jehovan todistajien "johtoryhmän") näkemyksen mukaan veren pyhyys ylittää elämän pyhyyden. Tästä johtuen Jehovan todistajat yksilöinä ovat Harmagedonissa kuolemisen ja karttamisen uhalla pakotettuja noudattamaan järjestön päättömiä linjanvetoja veren käytöstä henkeä uhkaavissa tilanteissa ja muussa lääketieteellisessä hoidossa.

"Karttakaa verta" - ohjeen tausta

Apostolien tekojen jakeissa käsitellään päällimmäisenä ympärileikkauskysymystä – apostolien tuli selittää Jerusalemin neuvostossa miksi pakanat eivät olleet velvollisia ympärileikkauttamaan itseään eivätkä siis siltä osin noudattamaan Mooseksen lakia. Kielto veren syömisestä oli vanhempi kuin Mooseksen laki, joten se oli yhä voimassa ja velvoitti myös pakanoita – siinä missä Mooseksen laki Kristuksen lain myötä lakkasi olemasta voimassa. Apostolien tekojen 15. luvun kielto liittyi siis nimenomaan eläimen veren syömiseen.

Lisäksi Mooseksen laissa veren valuttaminen maahan piti tapahtua ruuaksi teurastetusta eläimestä, tällä osoitettiin kunnioitusta menetettyä elämää kohtaan. Verenluovutuksessa ei luovuttaja menetä henkeään.
 

Veren syöminen vs. lääketieteellinen käyttö

Miten Jehovan todistajien kirjallisuus sitten laajentaa kiellon syödä verta koskevan myös veren lääketieteellistä käyttöä, etenkin henkeä uhkaavissa tilanteissa?

Sisältyvätkö verensiirrot veren karttamista koskevaan käskyyn? Kyllä sisältyvät. Valaistaanpa asiaa. Oletetaan, että lääkäri kieltää sinulta alkoholijuomat. Merkitseekö se sitä, että et saa juoda alkoholia mutta voit ottaa sitä suonen kautta? Ei tietenkään. Vastaavasti veren karttaminen merkitsee, että sitä ei oteta elimistöön lainkaan. Käsky karttaa verta merkitsee, ettemme anna kenenkään siirtää meihin verta suonen kautta.

Mitä Raamattu todella opettaa s 129 -130

Miten voi olla mahdollista, että näin löyhällä soveltamisella ja ”valaisemisella” miljoonat todistajat asettavat itsensä hengenvaaraan joka päivä?

Jos et saa juoda alkoholia – vaikkapa alkoholismin, maksasairauden tai vastaavan takia niin se ei tarkoita etteikö alkoholia voisi muuten käyttää hoidossasi. Esimerkiksi desinfiointiin. Lisäksi jos lääkäri on kehoittanut karttamaan alkoholia, ei siihen sisälly hätätilanteet tai muu välttämätön käyttö.

Toisekseen kun puhutaan veren käytöstä ravintona tai alkoholin käytöstä ”ravintona” (suun kautta) on se kokonaan eri asia kuin sen lääketieteellinen käyttö. Järjestö kieltää myös kannibalismin, mutta voit silti ottaa elimistöösi muuta kautta toisen ihmisen lihaa elinsiirron muodossa – sehän on suoraan verrannollinen tuohon Mitä Raamattu Todella opettaa – kirjan vertaukseen.

Jehovan todistajat ymmärtävät ilmauksen ”karttaa verta” tarkoittavan sitä, että tulee kieltäytyä verensiirroista ja oman veren luovuttamisesta tai varastoimisesta verensiirtoa varten. Kunnioituksesta Jumalan lakia kohtaan he eivät myöskään anna siirtää itseensä veren neljää pääkomponenttia: punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita ja plasmaa.

”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa” s. 78

Jehovan todistajat siis ymmärtävät ilmauksen näin - mutta perusteet siihen, miksi juuri näin, loistavat poissaolollaan. Raamattu ei missään kohti puhu komponenteista, veren varastoimisesta eikä oikeastaan mistään yksityiskohdista veren käyttöön liittyen.

Elämä ylittää lain

Mikä oli Jeesuksen asenne ja opetus tilanteessa jossa Jumalan laki ja ihmisen elämä olivat vastakkain? Kumpi oli tärkeämpi, elämän pelastaminen vai Jumalan lain noudattaminen?  Kuka teistä on se mies, jolla on yksi lammas ja joka, jos se putoaa kuoppaan sapattina, ei tartu siihen ja nosta sitä ylös? (Matteus 12:9-14).

Sapatin rikkominen oli vakava rikos, Mooseksen päivinä sen rikkomisesta seurasi kuolemanrangaistus – kuitenkin Jeesuksen mukaan elämän (jopa eläimen elämän) pelastaminen oli tärkeämpää kuin tuon lain noudattaminen.

Verensiirron tärkeys ja turvallisuus

Jehovan todistajille luodaan mielikuvaa, jossa verensiirrosta kieltäytymisen vaaroja vähätellään ja verensiirtojen vaaroja ja riskejä liioitellaan ja korostetaan. Ollessani Jehovan todistaja luulin, että verestä kieltäytyminen ei tänä päivänä voisi olla hengenvaarallista. Päinvastoin, saisin parempaa hoitoa paremmalla ennusteella jos kieltäytyisin verensiirrosta. Ymmärrän, kuinka naivilta tämä kuulostaa, mutta tällaisen mielikuvan olin järjestön kirjallisuudesta saanut, enkä sitä osannut kyseenalaistaa.

Muunmuassa vanhassa hoitotahtokortissa verestä kieltäytyminen ilmaistiin näin:

”Tiedän myös, että verensiirtoihin liittyy joitakin vaaroja. Olen päättänyt välttää niitä ja valita sen sijaan riskit, joita voi näyttää sisältyvän valitsemiini verettömiin hoitovaihtoehtoihin.”

Lauseen muotoilu antaa kuvan siitän että verestä kieltäytymiseen ei itse asiassa todellisuudessa liity vaaroja, vaikka asia siltä näyttäisikin - vaan kyseessä on niitä suosivien ihmisten ymmärtämättömyys (lihavointi omani).

Järjestön kirjallisuus antaa ymmärtää, että nekin tapaukset, joissa verestä kieltäytymisen ajatellaan olevan kuolinsyy, on syy todellisuudessa toinen. Jos todistajat lukevat vain omaa aineistoaan, on heille syntyvä käsitys kovin yksipuolinen ja harhaanjohdettu.

Hienosti puolitotuuksilla kerrottu asia. Ehkäpä ei monia potilaita vuosittain, mutta joitain. Eikä kukaan kieltoa kritisoivista sano varmasti että joku kuolee jollei ota verta. www.jw.org.

 

Valtakunnanpalvelus 9/1992 laittaa sanoja vanhempien suuhun ja ajatuksia ja mielipiteitä heidän mieleen. Sen mukaan te vanhemmat ette ole yhtä mieltä siitä että verensiirron edut syrjäyttävät siihen liittyvät riskit.

Herätkää 2008 7/08

Mitä todistajille sitten jätetään kertomatta?

Esimerkiksi Suomen terveydenhuollossa vuonna 2015 käytettiin 197 000 punasoluvalmistetta, 38 000 verihiutalevalmistetta sekä 41 000 jääplasmavalmistetta (Sainio, S. & Sareneva, H. 2016. Verivalmisteiden käytön opas), yhteensä siis 276 000 valmistetta. Samana vuonna raportoitiin verensiirrosta johtuvia tai mahdollisesti johtuvia vakavia haittatapahtuma 12 kappaletta. Nämäkään eivät toki kaikki johtaneet kuolemaan. Toisin sanoen riski saada verensiirrosta vakavaksi luokiteltava komplikaatio vuonna 2015 oli 0,0043%. Aivan marginaalinen riski siis. 

Vastavuoroisesti on arvioitu, että veren käyttö lääketieteessä pelastaa suomessa yli 10 000 ihmistä vuodessa (Yle.fi). 

Toki verensiirtoon, kuten kaikkeen muuhunkin lääketieteelliseen toimintaan sisältyy riski, mutta verta tulisikin antaa - ja useimmiten annetaankin, vain tilanteissa, joissa on akuutti hätä tai jolloin kuoleman riski ilman verensiirtoa on suurempi kuin minkään veriteitse tarttuvan taudin tai komplikaation riski. Verensiirron ottaminen on siis lähes aina pienempi riski kuin verensiirrosta kieltäytyminen.

Entäpä menneiden vuosien aids-tapaukset, jossa HI-virusta on siirtynyt positiiviselta luovuttajalta vastaanottajaan? On kauheaa, että mm. HI-virusta on siirtynyt veren mukana vastaanottajaan. Ikävä tosiasia on, että tällaisia suuriakin ongelmia saattaa liittyä moneen hoitomuotoon (vs. skandaali sikainfluenssa-rokotuksista). On kuitenkin huomioitavaa, että todistajat olivat ja ovat yhtälaisessa riskissä saada tuo virus hyväksymistään veren osista tai elinsiirroista. Onneksi HI-viruksen riski verensiirrosta ole Suomenkaltaisessa maassa enää realistinen -
Suomessa ei ole todettu yhtään luovutetun veren välityksellä tarttunutta hiv-infektiota sitten vuoden 1986, jolloin verenluovuttajien hiv-seulonta käynnistettiin (hivpoint.fi).

Vartiotorniseuran tuottamasta kirjallisuudesta saa kuvan, että veren käyttö lääketieteessä on yhtä suurta salaliittoa -> poloisille, tietämättömille maailmallisille annetaan verta ja he sairastuvat tai saavat komplikaatioita siitä. Vain todistajat ovat suojeltuja tältä jumalallisen viisauden ansioista.

Entäpä ne fraktiot ja muu veren käyttö ilman verensiirtoa?

Sen lisäksi, että järjestö soveltaa kieltoa veren syönnistä myös veren lääketieteelliseen käyttöön, liittyy asiaan käsittämättömiä ja vailla Raamatullista perustetta olevia yksityiskohtia.

Oman veren varastointi ja käyttö: Miksei sitä saa käyttää esimerkiksi leikkaustilanteessa? Järjestön mukaan veri tuli ”laskea maahan”, eikä edellämainittu siksi olisi sopivaa veren käyttöä. Mutta entäpä verikokeet? saman sovelluksen mukaan kristityn tulisi kieltäytyä niistäkin. Toisin sanoen järjestö soveltaa tuota periaatetta täysin mielivaltaisesti.

Entäpä ne fraktiot sitten? Nykysovelluksen mukaan kristitty ei voi hyväksyä veren neljää pääkomponenttia, mutta voi hyväksyä omantuntonsa salliessa pääkomponenteista erotetut fraktiot – esimerkiksi albumiini ja gammaglobuliini.

Pitäkää Itsenne Jumalan Rakkaudessa, s.218

Tilanne on sinänsä nurinkurinen, että esimerkiksi sallittuihin (oman tunnon mukaan sallittuihin) lukeutuvaa fraktiota, albumiinia on veren kokonaismassasta noin 2,2% kun taas ehdottomasti kiellettyihin lukeutuvaa verihiutaletta on moninkertaisesti pienempi osuus, vain 0,1-0,5%.

Lisäksi esimerkiksi kolmannen asteen palovamman hoitoon käytettyyn hoitoon tarvittavan albumiinimäärän valmistukseen tarvitaan 45 litraa verta. Joten albumiinin käyttö siinä missä ”pääkomponenttienkin” käyttö vaatii paljon luovutettua verta, jota ei ole ”vuodatettu maahan”. 

Asiaan sisältyy myös valtava kaksinaismoralismi. Jehovan todistajat eivät itse luovuta verta, mutta hyödyntävät silti muiden luovuttajien panostusta. He käyttävät kalliita ja joskus vähissä olevia verituotteita osallistumatta itse niiden tuottamiseen.

Fraktioiden käyttö on toisinaan järjestön historiassa ollut kiellettyä, toisinaan sallittua (oman tunnon asia) - ilmeisesti uusi valo toimii molempiin suuntiin.

jwfacts.com

Luonnollisesti olen tyytyväinen, että nämä fraktiot ovat kristityille sallittuja, mutta se osoittaa koko kiellon epäloogisuuden. Miksi fraktiot sitten sallittiin? Oma ajatukseni on, että hallintoelin ei halua myöntää olevansa väärässä verikysymyksessä, mutta koska pohjimmiltaan ei halua todistajien menettävän henkeään on se höllentänyt sääntöjä siinä missä mahdollista vielä jollain tapaa kasvonsa säästäen. Halu todistajien hengissäpysymiseen on vaan pienempi kuin nöyryys myöntää olleensa väärässä.

Loppuun muutama kysymys pohdittavaksi ja seikka muistettavaksi: 

• Verensiirrosta kieltäytyminen hätätilanteessa on ristiriidassa Raamatun käsityksen kanssa elämän pyhyydestä. Lisäksi Jeesuksen asenne osoitti, että elämän pelastaminen ylitti lainnoudattamisen tärkeyden.

• Nykyisin verensiirron ottamisesta ei eroteta, vaan henkilön katsotaan itse eronneen. Syy tähän lienee juridinen. Lopputulos on kuitenkin sama: Jehovan epäsuosio, mahdollisesti ikuisen elämän menettäminen ja läheisten karttaminen.

• Entäpä ne todistajat, jotka fraktioiden ollessa kiellettyjä hyväksyivät niitä hoitoonsa ja joutuivat erotetuiksi/katsottiin itse eronneiksi. Kun fraktiot jälleen sallitiin, pyydettiinkö heiltä anteeksi? Kumottiinko heidän erottamispäätös?

• Entäpä jos läheisesi kieltäytyi fraktioiden käytöstä niiden ollessa kiellettyjä ja menetti henkensä - kuka vastaa niistä menetetyistä elämistä nyt kiellon poistuttua? Jehova? Järjestö?

• Miksi uutta valoa annettaisiin tavalla, jolla ihmisiä kuolee?

• Jos veri piti vuodattaa maahan, millä perusteella fraktioita ei? Fraktioiden lääketieteellisessä käytössä myöskään muuta osaa verestä ei vuodateta maahan - koko luovutettu veri hyödynnetään. Ja jos veri tuli luovuttaa maahan, miksi verikokeet ovat kristityille sallittuja, mutta esimerkiksi oman veren varastointi ei?

• Riittävän pieniin osiin pilkottuna Jehovan todistajat voivat ottaa 100% verestä -> mutta eivät sellaisenaan.

• Järjestön käyttämä jako komponentteihin on vain yhden teorian mukainen, on myös toisenlaisia jakoja - joissa pääkomponentit eivät ole samat kuin Vartiotornin jaottelussa.

• Todistajien tulisi myös varautua siihen, että koko nykyään vallalla oleva näkemys voi hetken kuluttua olla vanhaa valoa. Muutaman vuoden päästä kielto veren käytöstä voi olla höllempi, kannattaako siis riskeerata henkeään vain siksi että juuri nyt jokin asia on kiellettyjen listalla.

• Todistajille annetaan järjestön taholta täysin harhaanjohtava, yksipuolinen ja väärä kuva veren käytöstä -> valehtelua.

Éloise kenties ymmärsi riskin olevan sitä, mitä Vartiotorniseuran kirjallisuus antaa sen ymmärtää olevan. Hän oli yksi verensiirtokiellon uhreista.

Vartiotorni 09/1961

Lähteet
Sainio, S. & Sareneva, H. 2016. Verivalmisteiden käytön opas 
www.jwfacts.com
www.jwsurwey.com
Uskontojen uhrien tuki
www.jw.org
www.yle.fi
www.hivpoint.fi