Mihin aikanaan sitouduit?

Kun solmit sopimuksen, oli se sitten vuokrasopimus, työsopimus tai muu sitova sopimus, saat luettavaksesi sopimuksen johon sitoudut allekirjoittamalla sen. Sopimuksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa, olet sitoutunut sopimukseen niillä ehdoin, eikä sitä voida yksipuolisella ilmoituksella ilman suostumustasi muuttaa - ilman, että sopimus vähintään raukeaa jos uusia ehtoja et hyväksy.
Sama ei valitettavasti päde Jehovan todistajiin. Kun solmit sitoumuksen, joka sitoo sinua loppuelämäsi, on asia johon sitoudut muutettavissa yksipuolisesti toisen osapuolen taholta.  "Sopimus" sitoo siis ainoastaan sinua, toinen osapuoli voi vapaasti vetäytyä tarjoamastaan sisällöstä ja niistä lupauksistaan jotka sinulle sitoutumisesi hetkellä oli annettu.

 
Esimerkiksi itse tutkin ennen kastettani kirjan "Sinä voit elää ikuisesti maan päällä paratiisissa".
Opin, että sukupolvi, joka näki ja ymmärsi vuoden 1914 tapahtumat, ei katoaisi ennen asiainjärjestelmän päättymistä. Se kuulosti hienolta lupaukselta, ja toi mukanaan myös vastuun käydä kasteella pian - aikaa ei ollut kuin sen sukupolven verran! Kun kävin kasteella, olin siis siinä ymmärryksessä (sikälimikäli niin nuorena pystyin asiaa täysin ymmärtämään), että koska tuon sukupolven ihmiset olivat jo kovin vanhoja, olisi loppu hyvin lähellä. Nyt tuota sukupolvea ei ole enää olemassakaan. Se lupaus on nyt unohdettu, mutta oma lupaukseni, jonka tein ennenkuin sain ajaa autoa, ottaa lainaa, tai ennenkuin olin edes maallisen rikosoikeuden silmissä vastuullisessa iässä sitoo minua yhä.

S.154

Entäpä ne ihmiset, jotka kasteellaan sitoutuivat järjestöön silloin, kun oli mahdollista erota järjestöstä ilman seuraamuksia? Hehän sitoutuivat palvelemaan Jehovaa, mutta tiesivät, että jos tulisivat toisiin ajatuksiin, heillä olisi mahdollisuus lähteä ilman seuraamuksia. Sopimusta on nyt muutettu yksipuolisesti, eikä tuota mahdollisuutta enää ole.
Ikäänkuin sinulle kaupattaisiin kallista tuotetta, epäröit, mutta sitten huomaat kaupan ehdoista, että tuotteella on palautusoikeus. Mikäli tuote rikkoutuisi tai osoittautuisi huonoksi ostokseksi, saisit täyden hyvityksen. Kun sitten lähestyt kauppaa ja toivot hyvitystä, kaupasta sinulle ilmoitetaan, että he ovat muuttaneet takuukäytäntöään, sitä ei enää ole.


Jehovan todistajan on siis alati mukauduttava mihin tahansa muutoksiin tai jopa järjenvastaisiin määräyksiin, joita järjestö jäsenilleen ohjeistaa - vailla mahdollisuutta kyseenalaistaa alkuperäistä suostumustaan niihin.

Mitä voimme tehdä?

Olen miettinyt viime aikoina paljon otsikon kysymystä. Mitä voimme tehdä järjestössä olevien läheistemme hyväksi? Miten voisimme saada heidät jälleen osaksi elämäämme?
Olen myös pohtinut asiaa hieman toisenlaiselta näkökannalta. Entä jos läheiseni on onnellinen Jehovan todistajana, onko minulla oikeutta viedä sitä häneltä pois? 

Näen läheisteni elämässä asioita, hyviä asioita, jotka saattavat olla seurausta todistajanaolosta. Mutta näen myös hyvin ikäviä ja haastavia asioita, jotka saattavat olla seurausta siitä. Joka tapauksessa tiedän, että polku "heräämisestä" tasapainoiseen elämään "maailmassa" tulee olemaan heille - kuten se on ollut itsellenikin -  pitkä. Itselleni se on täysin ollut vaivan arvoista, mutta onko se heille?

Koen vahvasti, että Jehovan todistaja - kuplalle olisi tehtävä jotain. Niin laajemmin käsittämään kaikkia todistajia kuin myös ihan lähipiiriäni. Mutta mitä se voisi olla, mitä voisimme tehdä?

Haluan kirjoittaa oman, erillisen postauksen siitä, mitä ajattelen toiminnasta läheisten herättelemisessä - tässä postauksessa pohdin asiaa laajemmin - miten voisi tavoittaa Jehovan todistajia ja saada heidät pohtimaan totuuttansa laajemmin ja objektiivisemmin?

Oma kokemukseni, joka mahdollisesti poikkeaa merkittävästikin jonkun toisen kokemuksesta, oli että esimerkiksi iltapäivälehtien raflaavalla kirjoittelulla ei juurikaan ollut vaikutusta todistaja-minuun. Kupla oli niin vahva, että siitä jonkin asian läpipääseminen ei ole helppoa ja aivopesu niin voimakasta, että alitaju keksii jokaiselle uutiselle jonkin perustelun. Olenkin ajatellut, että asiat pitäisi siis esittää mieluummin kysyvästi ja kysymyksiä ja pohdintaa herättävästi, niin että todistaja jää pohtimaan vastausta itse - suorat syytökset tuntuvat liukuvan kuin vesi hanhen selästä.

Kaikenlainen "agressiivinen" vastustaminen, esimerkiksi valtakunnansaleille tunkeutuminen kokousten aikaan ynnä muu ei mielestäni toimi lainkaan. Ulkomaisia videoita tällaisesta löytyy Youtubesta monia. Tällainen toiminta ei omasta mielestäni ole rakentavaa, kypsää eikä toimivaa. Lisäksi se vain vahvistaa todistajien käsitystä "luopioiden" vihamielisestä toiminnasta sekä vahvistaa heidän tunnettaan siitä että heitä vainotaan koska näin ennustettiin Raamatussa.

Mikä kenties voisi toimia?

Kysymysten esittäminen

Kun todistaja joutuu itse pohtimaan kysymykseen vastauksen, voi hän oivaltaa ettei joko pysty antamaan siihen järjellistä vastausta tai järjellinen vastaus ei ole linjassa järjestön opetuksen kanssa.

Piilotettujen asioiden paljastaminen

Monikaan "rivijulistaja" ei tiedä mitä pinnan alla tapahtuu. He eivät tiedä miten todistajien kirjallisuudessa on lainattu väärin ja suoranaisesti jopa vääristelty lainauksia eri lähteistä. He eivät tiedä totuutta monestakaan järjestelystä, kuten esimerkiksi tästä lahjoitusjärjestelystä.
Näitä asioita on mielestäni tärkeää nostaa esille, ja tässä esimerkiksi Johanneksen poika - blogi tekee hienoa työtä.

Asioiden ja todisteiden molempien puolien korostaminen

Jehovan todistajien suosiessa vain omaa kirjallisuuttaan jää heiltä kuulematta toinen puoli asioista. Jos ja kun todistajien kirjallisuus kertoo vain ne kommentit, kokemukset ja faktat, jotka soveltuvat heidän agendaansa, jää se toinen puoli kokonaan tietätämättä ellei todistaja itse aktiivisesti lue ja tutki aineistoa laajemmin muualtakin kuin Vartiotornin aineistosta - ja se lienee harvinaista. Esimerkkinä vaikkapa veren turvallisuus. Valtaosa todistajista on lukenut vain veren käyttöön liittyvistä riskeistä, heillä ei välttämättä ole kovinkaan oikea kuva asiasta.

Vaikka argumentit ja suunnitelma olisivat hyviä, on homma kaikkea muuta kuin helppo.
 
Miten saisi tavoitettua todistajia laajemmassa mittakaavassa kuin vain yksittäiset ovelle eksyneet kenttäilijät?

Miten saisi todistajia tutustumaan aineistoon? Esimerkiksi kirja Vartiotornin Varjossa oli koskettava ja herättelevä teos, mutta kuinka moni aktiivinen todistaja sen on lukenut?

Itseä kiinnostaisi kovasti joidenkin ulkomaalaisten videoiden ja artikkeleiden suomentaminen. Englannin kielellä on paljon huikeaa materiaalia, sekä nettiartikkeleiden että Youtube-videoiden muodossa.
Samoin on monia kirjoja, joita olisi mahtavaa saada suomenkielelle.
Aika on toki arjessa kovin rajallista, mutta tämä voisi olla sellainen asia joka voisi olla toteutettavissa.

Kirjoitan tämän postauksen sinänsä vailla vastauksia. En tiedä miten tuoda todistajien tietouteen näitä asioita. Pohdin keinoja, ja jokainen askel on eteenpäin. Tämän kirjoituksen päällimmäinen syy ja toive on, että tämä herättäisi keskustelua ja kuulisin myös mieluusti teidän mielipiteitänne.

Kun tajuat että "totuus" ei ole totuus

1. Anna aikaa. Älä tee mitään hätiköityä heti vaan anna ajan kulua ja ole rauhassa.
Älä välittömästi kerro läheisillesi oppimistasi asioista.

Muistan itse elävästi hetken/ajanjakson, jona aloin ymmärtämään että Jehovan todistajien totuus ei olekaan totuus. Otin tuon ymmärryksen vastaan suhteellisen rauhallisesti. Mahdollisesti johtuen siitä, että tätä hetkeä oli jo edeltänyt pitkähkö aika, jona en ollut aktiivinen todistaja enkä millään tavalla kokenut olevani todistaja, vaikkakaan en ollut kyseenalaistanut totuutta.

Tuossa hetkessä tärkeintä on pysyä rauhallisena ja ymmärtää, että nyt ei ole oikea hetki tehdä nopeita päätöksiä. Vaikka tuona hetkenä päättäisit erota järjestöstä, ota kuitenkin aikalisä - siitä on sinulle hyötyä tulevaisuudessa.

Sinun tulee myös miettiä tapasi toimia nyt kun "olet herännyt" indoktrinaatioistasi. Jokaiseen näistä liittyy omat hankaluutensa - punnitsemalla plussia ja miinuksia sinun on valittava se strategia, joka sopii tilanteeseesi parhaiten ja joka tuo sinulle vähiten harmia.

Olosuhteistasi riippuen voit esimerkiksi jäädä toimettomaksi, hiipua pois järjestöstä ilman että virallisesti eroat tai tulet erotetuksi. Tällöin voit mahdollisesti elää suhteellisen normaalia ja vapaata elämää - mutta kuitenkin pitää suhteesi esimerkiksi perheenjäseniin. Tietenkin tämä edellyttää tietynlaisen kaksoiselämän viettämistä, et ole täysin vapaa julkisesti elämään miten haluat - esimerkkinä mainittakoon erilaisten pyhäpäivien vietto tai avoliitto. Et myöskään voi kertoa todistajien opetuksista ymmärtämiäsi asioita kenellekään järjestössä olevalle sukulaiselle tai tuttavalle. Jehovan todistaja - ystäväsi menetät todennäköisesti enemmän tai vähemmän tällä järjestelyllä joka tapauksessa, läheiset ystävyydet eivät vaan tällä kombinaatiolla oman näkemykseni mukaan onnistu. Oman kokemukseni mukaan tyydyttävä elämä näin on kuitenkin hyvin mahdollista. Yritän käsitellä tätä vaihtoehtoa tarkemmin vielä lähiaikoina.

Voit myös erota järjestöstä, jolloin menetät yhteyden kaikkiin Jehovan todistaja - ystäviisi, mitä todennäköisimmin sukulaisiisi ja kenties jopa perheeseesi.  Tällöin olet kuitenkin vapaa elämään elämääsi haluamallasi tavalla ja vapaa myös kritisoimaan järjestöä julkisesti. Olet myös virallisesti osoittanut kantasi järjestöön. Menetykset ovat kuitenkin suuret, joten mieti pystytkö niiden kanssa elämään.

Kolmas - ehkäpä se ikävin vaihtoehto - on, että et tee mitään. Pysyttelet järjestön yhteydessä epäuskovana jäsenenä. Uskon näitä tapauksia olevan useita, mutta se lienee myös todella tuskallista. Itselle ajatus esimerkiksi kenttäpalveluksesta tuntuu aivan käsittämättömän vaikealta. Näen asiasta toisinaan painajaisiakin. En voi kuvitellakaan miltä tuntuu kuukaudesta toiseen käydä saarnaamassa asiasta, johon ei enää itse usko. En tuomitse ketään, joka tähän vaihtoehtoon päätyy - ymmärrän enemmän kuin hyvin, että tilanteet ovat toisinaan niin hankalia että tämä tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Jokainen näin valitseva on kuitenkin kovilla.

Kaikkiin edellämainittuihin vaihtoehtoihin liittyy siis todella ikäviä piirteitä, mistä pääsemmekin seuraavaan pääkohtaan.


2. Hyväksy, että moni asia tulee menemään epäoikeudenmukaisesti. Et voi sille mitään - tällä hetkellä ainoa vaihtoehtosi on mukautua.

Jos olet kastettu Jehovan todistaja, ei ole olemassa ongelmatonta tai seuraamuksetonta tapaa lähteä uskonnosta. Piste. Tämä on tosiasia, joka aiheuttaa katkeruutta ja vihaa, mutta joka on vaan hyväksyttävä. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö asialle tule pyrkiä tekemään jotain, siksihän osittain tätä blogiakin pidän - jotta asiat kenties joskus muuttuisivat. Mutta mitä pikemmin hyväksyt tämän nyt vallalla olevan tosiasian sitä nopeammin pääset jatkamaan elämääsi ja pääset eroon/vältät mahdollisen katkeruuden, jolla vahingoitat eniten itseäsi.


3. Rakenna omaa elämääsi järjestön ulkopuolelle.

Kaikki eivät tietenkään saa "aikalisää" - eli sitä ajanjaksoa joka kuluu siitä kun tajuat totuuden totuudesta siihen kun jäät pois järjestöstä. Mutta jos saat, käytä se ulkopuolisen tukiverkoston rakentamiseen. Tutustu työtovereihisi tai harrastuskavereihisi. Tee ystäviä järjestön ulkopuolelta. Aikuisiällä se ei suinkaan ole liian helppoa, ei ainakaan itselläni ollut, mutta yksikin ystävä on jo hyvä alku. 
Joskus lähtö järjestöstä tulee yllättäen, esimerkiksi erottamisen seurauksena, eikä sinulla silloin välttämättä ole järjestön ulkopuolella juurikaan ystäviä. Tällaisessa tapauksessa hyväksy se ajatus, että hetken aikaa tulet olemaan kovin yksinäinen. Älä vaivu toivottomuuteen, saat kyllä rakennettua uuden elämän ja verkoston, se vaan vie tovin aikaa.


4. Muista mitä itse ajattelit ollessasi todistaja.

Monesti mieleni on tehnyt sanoa järjestössä oleville perheenjäsenilleni jotakin, jota nyt itse pidän itsestäänselvänä. Vaikkapa karttamiseen liittyen. Mutta on hyvä asettua heidän asemaansa. Vaikka meistä tuntuu kuinka hullulta, että joku voi tosiaan karttaa omaa lastaan siksi, että tämä on varhaisnuoruudessaan tehnyt elämänmittaisen sitoumuksen - on se todistajakuplassa elävälle ihmiselle monesti täysin ymmärrettävää. Yritä siis ymmärtää myös järjestöön jääneitä läheisiäsi.


5. Elä!

Ei liene aina täysin yksinkertaista jättää mennyttä taakseen, mutta yritä sen sijaan että surisit menettämääsi (vaikka sekin täytyy tehdä) keskittyä tulevaan. Ymmärrän täysin, miten vaikeaa on olla surematta järjestöön jääneitä lapsia tai vanhempiaan, joihin olet menettänyt kontaktin. Enkä oikeastaan sellaiseen tilanteeseen osaa mitään lohduttavaa sanoa. Mutta niiltä osin kuin on mahdollista, yritä keskittyä elämääsi ja siihen että olet vapaa elämään sitä sellaisena millaiseksi sen haluat rakentaa. Samaan aikaan voit luonnollisesti paneutua rakentaviin tapoihin, joilla ajan kanssa voisit saada järjestöön jääneitä läheisiä takaisin elämääsi. 
Ymmärrän, että puhun vain oman kokemukseni pohjalta, mutta itse tunnen päivittäin onnellisuutta siitä, että saan elää omannäköistä elämää ja muodostaa omia mielipiteitä asioista ja ilmiöistä. Elämä on nykyään käsittämättömän ihmeellistä.