4 x hallintoelimen sanomat älyttömyydet Vol 1

Tammikuun 2015 kuukausilähetyksessä hallintoelimen jäsen Anthony Morris ottaa kantaa korkeakoulutukseen varoittaen erityisesti yliopistoista. Hän on myös kuulemma havainnut että "mitä parempi yliopisto, sitä suurempi vaara", viitaten hengelliseen vaaraan.

"Mitä parempi yliopisto, sitä suurempi vaara."

Hallintoelimen jäsen David Slane vyöhykevierailullaan Malmössä, Ruotsissa vuonna 2013 hämmästeli törmänneensä tilanteisiin, joissa 13-15 - vuotiaat nuoret eivät ole vielä edes kastettuja. Hallintoelin haluaa lapset kastealtaaseen niin nuorina kuin mahdollista:

"Meille on käynyt ilmi, että 13-, 14- ja 15-vuotiaat nuoret eivät ole vielä edes kastettuja."
Linkki videoon

Jälleen varoittelua korkeakoulutuksesta. Tällä kertaa asialla hallintoelimen jäsen Gerrit Lösch:

"Luoti läpäisi hänen päänsä ja hän selviytyi. Ja jotkut menivät yliopistoon ja selviytyivät." Linkki videoon

Anthony Morris tuo ilmi käsittämättömän väitteen siitä, että ellei veli ole 23-vuotiaana avustava palvelija, ei hän ole suositeltavaa aviomiesmateriaalia. "Emme mene yli sen mitä on kirjoitettu...."

Sisar kysyy minulta, ”mikä tämän veljen tarina on, olen kiinnostunut hänestä.”

”Yritin sanoa hänelle, hän (veli) on 23-vuotias eikä ole avustava palvelija.”

”Hmm.. hän (sisar) avioitui veljen kanssa, ja maksoi tuosta väärästä päätöksestään.”

# Best life ever (?)

Sosiaalisessa mediassa törmää jatkuvasti Jehovan todistajien käyttämään sloganiin ”best life ever”, paras elämä ikinä.  Mitä piirteitä liittyy Jehovan todistajien elämään? Kokemukset epäilemättä hieman vaihtelevat riippuen millaiseen seurakuntaan kuulut ja minkä ikäinen olet, mutta alle olen listannut yleisiä Jehovan todistajuuteen kuuluvia piirteitä. Voiko ”paras mahdollinen elämä ikinä” sisältää todella näin paljon rajoitteita: 

• Tuomitseva ja tiukka ilmapiiri. Tiedän todistajia, jotka eivät esimerkiksi halua tämän takia käydä yhdellä oluellakaan kotikaupungissaan. Jotta eivät tule nähdyksi ja sitä myöten ”tuomituksi”.

• Et voi vapaasti ja hyvin omintunnoin valita ammattiasi sen mukaan mitä haluat tehdä ja mitä kykyjä sinulla on. Korkeaa koulutusta moititaan ja paheksutaan laajasti, joten sen suorittaminen vaatii paksua nahkaa.

• Vapaa-ajastasi kuluu viikoittain iso osa kokouksiin (kaksi kokousta viikossa), kenttäpalvelukseen (suositus vähintään kerran viikossa) ja perheen palvontailtaan (kerran viikossa). Tähän päälle vielä edellämainittuihin valmistautuminen sekä mahdollisten ohjelmaosuuksien valmistaminen sekä valtakunnansalin huoltoon liittyvät työt. Muuhun aikaa ei sitten juuri taida jäädäkään.

• Joudut tukahduttamaan halut ja tarpeet seksuaalisuuteen ja hellyyteen mikäli et ole löytänyt aviopuolisoa, olet eronnut entisestä puolisostasi ilman Raamatullista avioeroa tai mikäli olet homoseksuaali. Tämä pitää sisällään kaiken seksuaalisen kanssakäymisen ja muun liian läheisen yhdessäolon (mm. yöpymisen yhdessä vaikkei seksiä harrastettaisi), sekä jopa itsetyydytyksen.

• ”Best life ever” voi pian olla ”no life at all”, mikäli joudut hengenvaaralliseen tilanteeseen, jossa tarvitsisit verensiirtoa. Jehovan todistajana sinun odotetaan valitsevan kuoleman ja verensiirron välillä kuolema.

• Tiukat säännöt mm. pukeutumisen ja ulkoasun suhteen, kuten myös säännöt tatuoinneista ja lävistyksistä. Ja kun sanon tiukat, tarkoitan tosiaan tiukat. Esimerkiksi miesten hiusten pituus, kasvokarvoitus, housujenlahkeiden tiukkuus – kaikissa näissä ollaan kovin pikkutarkkoja.

• Et voi osallistua lähes mihinkään yleisiin juhlapäiviin. Poislukien ehkäpä häät ja valmistujaiset. Muita yleisiä juhlia en nyt keksi joihin todistajat vapaasti saisivat osallistua. Erityisesti lapsilla koulussa ja päiväkodissa on tämän suhteen haasteita. Juhlapyhiin liittyy paljon askarteluja, valmisteluja ja juhlia, joihin lapsi ei voi osallistua. Kielto juhlapyhien vietosta eristää todistajat niistä sukulaisista ja perheenjäsenistä, jotka juhlia viettävät - perheiden yhteiset traditiot eivät enää ole mahdollisia.

• Joudut karttamaan sellaisia ystäviä ja perheenjäseniäsi, jotka eivät enää halua olla Jehovan todistajia. Voit siis menettää mahdollisesti loppuelämäksesi läheisen ystäväsi, isäsi, äitisi, sisaresi tai jopa lapsesi.

• Mikä ehkä suurin, et ole vapaa omiin mielipiteisiisi vaan joudut tukahduttamaan ne. Jos Jehovan todistajana olet eri mieltä jostakin opetuksesta, käytännöstä tai järjestön kannasta, et ole ilman seurauksia vapaa sanomaan sitä ääneen. Kenellekään.

Hallintoelimen epärehellisyys vol 2

Vaikka Jehova vihaa epärehellisyyttä, ei hallintoelimen jäsenillä tunnu olevan ongelmia asian kanssa. Kirjallisuudessa tuomitaan suoran valehtelun lisäksi väärän vaikutelman antaminen, osatotuuksien kertominen ja harhaanjohtaminen, ainoana poikkeuksena teokraattinen sodankäynti:

Aiemmassa kirjoituksessani viittasin Jehovantodistajien toukokuun 2015 kuukausilähetykseen, jossa hallintoelimen jäsen Stephen Lett valehteli Jehovan todistajille liittyen lahjoitusjärjestelyn muutokseen.
Teokraattinen sodankäynti ei liene sovellettavissa näihin kuukausilähetyksiin, näissähän tarjotaan hengellistä ruokaa seurakuntalaisille, ei millään tavalla toimita "Jumalan vihollisien kanssa". Lisäksi, jos tällä perusteella myös todistajille voidaan antaa väärä kuva joistain asioista, mistä todistajat voivat minkään hengellisen ruoan olevan luotettavaa, mistä kaikesta muusta annetaan epärehellistä tietoa?

Samaisessa toukokuun lähetyksessä epärehellisyys ei rajoitu ainoastaan lahjoitusjärjestelyn käsittelyyn:
Myöhemmin samassa jaksossa Lett kertoo, että lahjoituksia ei käytetä väärin, vaan ne kaikki käytetään teokraattisen toiminnan tukemiseen.
On huomioitavaa, että suomennokset hieman hämäävät, Lett käyttää vielä vakuuttavampia termejä englannin kielellä lahjoitusten käyttötarkoituksista, olen lisännyt tarkan suomennoksen joidenkin kuvankaappauksien alle.

Lahjoitusten käytöstä ei ole minkäänlaista avoimuutta, seurakuntalaisille ei millään tapaa eritellä mihin mikäkin summa heidän taskuistaan lahoitetuista varoista käytetään. Julkisesti Lett vakuuttaa, että kaikki lahjoitukset käytetään valtakunnan työn tukemiseen.
Todellisuudessa Vartiotorni-seura on joutunut maksamaan oikeuden määräämiä korvauksia miljoonia dollareita sen lasten seksuualisten hyväksikäyttötapausten huonosta käsittelystä. Alla linkit vain muutamaan uutiseen, lisäksi monta tapausta on sovittu korvauksilla ilman oikeuskäsittelyä. Voidaanko tosiaan valtakunnan työn alle sisällyttää myös nämä korvattavat summat? "For a surtenty", Sephen Lett?

"For a surtenty" Varmuudella, mikään lahjoitus ei makaa kenenkään taskuissa eikä ole väärinkäytetty."

"Ne (lahjoitukset) käytetään kaikki tukemaan valtakunnan työtä maailmanlaajuisesti."

https://www.nytimes.com/2012/06/18/us/28-million-awarded-in-jehovahs-witnesses-abuse-case.html

https://www.reuters.com/article/us-usa-abuse-california/jehovahs-witnesses-to-pay-13-5-million-in-california-sex-abuse-ruling-idUSKBN0IL2O320141101

http://theweek.com/speedreads/737910/jehovahs-witnesses-owe-4000-every-day-dont-turn-over-details-alleged-child-sex-abuse-cost-2-million-far


 

 

Jehovan todistajat ja avioero

Valitettavasti iso osa avioliitoista päätyy eroon, eivätkä Jehovan Todistajat ole tälle immuuneja. Periaatteet, joita todistajille painotetaan varmasti hyödyttävät siinä, että avioliiton kunnioitus saa puolisot työskentelemään liiton onnistumiseksi ja avioeroon ei päädytä kepein perustein.
Toisaalta taas avioliiton lähtökohdat asettavat todistajien avioliiton heikkoon asemaan;
Harva seurustelee useamman ihmisen kanssa, moni avioituu ensimmäisen tai toisen seurustelukumppanin kanssa hyvin nuorena ja hyvin lyhyen seurusteluajan jälkeen. Ja kun kaksinkeskeistä aikaa ei juuri suositella ennen avioitumista, et voi tietää millainen toinen ihminen on arjessa - siinä peruselämässä suljettujen ovien sisäpuolella. Ja koska yksi ihmisen perustarpeista, seksi ja läheisyys, on kielletty naimattomilta, on luonnollista että seurustelu ei kestä kovin kauaa.
Onko siis ihme, että monet toteavat olevansa loppuelämäkseen sidottuja heille täysin sopimattomaan ihmiseen. 

Avioero on aina äärimmäisen vaikea ja raskas asia - mutta erityisen vaikeaksi se on tehty Jehovan todistajille.
Mitä voit tehdä?
Iso osa Jehovan todistajista ovat niin vahvasti todistajuudessa kiinni, että eivät näe eroamisen olevan millään lailla mahdollista. En toki itsekään kehoita suhtautumaan avioeroon kevyesti, mutta uskaltaudun vertaamaan Jehovan todistajien kohdalla avioliittoa jopa seurusteluvaiheeseen, koska käytännössähän se toiseen ihmiseen tutustuminen alkaa vasta avioliiton alettua. Vasta siitä hetkestä alkaen pääset näkemään millainen toinen ihminen on kun hän ei ole missään roolissa. Lisäksi avioitumispäätös tehdään usein kovin nuorena, jolloin kyky tehdä loppuelämää koskevia päätöksiä on rajallinen.

Jos Jehovan todistajina päädytte puolisosi kanssa muuttamaan erilleen, vaatii se rohkeutta kohdata se valtava sosiaalinen leima, joka asumuserosta seuraa. Sen voitte kuitenkin tehdä ilman vakavampia seurauksia seurakunnan taholta. Mutta mitä elämä on tämän jälkeen?
Todistajien ajatusmaailmassa tästä lähin ainoa mahdollisuus on molempien elää loppuelämänsä yksin. Jumalan silmissä te ette ole vapaita avioitumaan uudelleen, se olisi "räikeä synti". Jos silti avioidut uudelleen, se tulkitaan "aviorikos-avioliitoksi" ja seurauksena on molempien aviorikos-avioliiton osapuolten (myös sen osapuolen, joka ei koskaan ole naimisissa ollutkaan) erottaminen - vaikka katuisitte. Tähän ei siis sovelleta periaatetta: vain katumattomat väärintekijät erotetaan.

Voitte siis elää vain yksin, vailla toisen ihmisen kumppanuutta, läheisyyttä ja sukupuolisten tarpeiden täyttämistä. Ja vaikka olette sidottuja toisiinne, ette kuitenkaan saa harrastaa seksiä toistenne kanssa.
Uudelleen avioituminen vaatisi toiselta osapuolelta Jumalan lakien rikkomista ja mahdollisesti erottamiseksi joutumista. Melko kova hinta maksettavaksi siitä, että olet tiettyihin normeihin pakotettuna joutunut liian nuorena liian vähillä tiedoilla tekemään ratkaisun joka ei osoittautunut hyväksi.
Lisäksi tilanne on kiero myös siltä kantilta, että puolisosi voi pitää useampaakin sivusuhdetta yllä, kunhan ne eivät sisällä seksiä. Niihin voi sisältyä jotain fyysistäkin, kunhan haureuden tunnuspiirteet eivät täyty. Hän voi avoimesti flirttailla muiden kanssa vaikka silmiesi alla. Vaikka hän toimisi näin, et ole vapaa eroamaan hänestä ja etsimään itsellesi toista kumppania.

Oma lukunsa on ne tilanteet, joissa toinen ihminen osoittautuukin täysin erilaiseksi kuin mitä oletit. Lyhyen seurusteluajan puitteissa on vaikeaa nähdä kaikkia puolia toisesta, etenkin kun paikalla on usein muitakin ihmisiä "esiliinan" ominaisuudessa. Ne ikävimmät luonteenpiirteet yleensä kun paljastetaan kotioloissa kaikkein läheisimmille ihmisille.

Tilannehan on lähes sietämätön, saatat olla jopa väkivaltaisessa tai muuten alisteisessa suhteessa vailla ulospääsykeinoa. Tai, onhan sinulla ulospääsykeino, voit elää loppuelämäsi yksin. Meille Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa tämä vielä onkin mahdollinen skenario - mutta entäpä jos elät maassa jossa esimerkiksi naisena olet lastesi kanssa taloudellisesti riippuvainen aviomiehestä. Tällöin tämä kielto mahdollisesti asettaa vaimon ja lasten turvallisuuden ja jopa hengen vaaraan.
Kirjallisuudessa on toisinaan esitetty ohjeita väkivaltaisessa suhteessa elävälle vaimolle siitä että olemalla parempi vaimo tällainen käytös aviomiehen taholta saattaa loppua.

Steve löi Selmaa, mutta Selman pitäisi olla rakastavampi aviomiestään kohtaan niin tällainen käytös saattaisi loppua. w12 2/15 pp. 26-30

Avioeroa koskevat säännöt ovat muutenkin hyvin erikoisia, monimutkaisia ja osittain hullunkurisia. Raamatun yksinkertainen ohjeistus oli, että toisen puolisen avioliiton ulkopuolinen haureus antaa oikeuden sellaiseen avioeroon, jonka jälkeen on mahdollista avioitua uudelleen. Järjestön säädökset eivät ole yhtä yksinkertaisia. Asiaan vaikuttavat mm. se, kuka avioeroa hakee ja ryhtyykö viaton osapuoli uudestaan sukupuolisuhteisiin pettäneen osapuolen kanssa vai ei (seksin harrastaminen aviorikokseen syyllistyneen puolison kanssa osoittaa että olet antanut hänelle anteeksi etkä enää voi ottaa hänestä eroa).
Aiemmin edes toisen puolison homoseksuaaliset suhteet eivät antaneet puolisolle oikeutta uudelleen avioitumiseen W81 1/1 p. 31-32 (ei saatavilla suomen kielellä).

Vaikka jotenkin kaiken tämän sääntömeren keskellä kävisi niin, että lopputulemana olette virallisesti ja Jumalan silmissä eronneet toisistanne (ja mahdollisesti "syyllinen" puoliso jo takaisin seurakuntaan otettuna, jos erottaminen on tapahtunut) on tilanne aina hieman kiusallinen. Olette aina "syyllinen" ja "viaton" osapuoli, vaikka se kumpi aviositeen lopulta katkaisee aviorikoksella ei suinkaan kerro totuutta suhteen sisällöstä. Tuo "aviorikoshan" on voinut tapahtua vaikka pariskunnan oltua asumuserossa vuosia. Tai jopa avioeron jälkeen. Mutta se on aina aviorikos, olitte sitten olleet erossa jo vuosikymmenen. Lisäksi seuraukset tästä seuraavat sinua mahdollisesti jopa vuosia.

Ote vanhinten kirjasta, vuoden 1991 painos.

Tämä kaikki on isolta osin seurausta siitä, että Jehovan todistaja - nuoret eivät saa harrastaa seksiä keskenään ja rauhassa seurustella ehkäpä useammankin ihmisen kanssa. 
Jehovan todistajista lähdettyäni olen seurustellut ja tapaillut useamman ihmisen kanssa ja se on ollut minulle hyväksi. On ollut hienoa tutustua niin erilaisiin ihmisiin, koen että olen jokaisesta ja jokaiselta saanut jotain erityistä ja kokenut paljon. Näiden kokemusten kautta tunnen nyt olevani hyvinkin valmis parisuhteeseen ja tiedän mitä siltä haluan.

Lähteet:

www.jw.org
www.wol.jw.org
www.jwfacts.com
www.jw.survey.org

Born Sick, Commanded To Be Well

Eräs viime aikoina pohtimistani asioista liittyy epätäydellisyyteemme ja niinsanottuun perisyntiin.
Raamatun mukaan olemme epätäydellisiä, koska esi-isämme tekivät syntiä ja sitä kautta synti ja epätäydellisyys levisi kaikkiin heidän jälkeläisiinsä.
Tuon opetuksen mukaan jokainen maan päällä elävä ihminen on vastuussa Aadamin ja Eevan tekemästä synnistä. Tästä johtuen emme koskaan yllä Luojan normeihin vaan teemme virheitä.
Jos olemme siis epätäydellisiä syystä, johon emme ole voineet mitenkään vaikuttaa, miksi se on syytämme ja miksi meitä pidetään siitä tilivelvollisina? Miksi meidän tulee tuntea siitä katumusta ja anoa jatkuvasti anteeksiantoa ja armoa Luojalta? 
Jos olen syntynyt syntiseksi, miten sitä voidaan käyttää minua vastaan? Eikö se olisi sama kuin lähettäisi vammaisena syntyneen lapsen vankilaan koska hän ei ole terve.

Luoja "manaa" ihmisen epätäydelliseksi, sitten vaatii häneltä täydellistä toimintaa jonka sanassaan itsekin määritelee mahdottomaksi epätäydelliselle ihmiselle.

Mielestäni otsikon lainaus kirjailija Cristopher Hitchensiltä on loistava:  "We are created sick and commanded to be well". Meidät on tehty sairaiksi ja määrätty olemaan terveitä.

Kokemukseni kenttäpalveluksesta

Kenttä, kenttäily, kenttätyö - rakkaalla lapsella on monta lempinimeä. Tuo Jehovan todistajien tunnusmerkki, julkinen saarnaus opetuksistaan. Miltä se aikanaan tuntui?
Päällimmäinen tunteeni on hieman ristiriitainen. Siitä tuli hyvä mieli, kentän jälkeen tuntui hyvältä ja koki tehneensä hyvää, mutta itse "saarnaamistyö" oli usein ikävää. Tämä kirjoitus ei ehkä aukene täysin muille kuin nykyisille tai entisille todistajille, pahoittelen sitä. Taustatietona hyvä tietää, että Jehovan todistajat raportoivat seurakunnalle kuukausittain kirjallisesti saarnaamistyöhön käytetyn ajan. Mitä enemmän tunteja oli raportoitavana, sitä paremmaksi palvelijaksi ja hengellisemmäksi ihmiseksi sai itsensä tuntea.

Hyvä ystäväni oli tienraivaaja. Viihdyin hänen seurassaan, olimmehan lähes parhaat ystävät. Omakin aikataulu oli joustava, joten sovimme usein arkipäiville vähän pidempiä kenttäpäiviä. 
Kävelimme ympäri kaupunkia, joskus parikin tuntia esittämättä kertaakaan. Olimme ”katutyössä” (eli teimme saarnaamistyötä tavoitteena esittää asiamme vastaantulijoille), mutta kuljimme syrjäisiä pikkuteitä joita kukaan ei päiväsaikaan kulje ja juttelimme. Olimme varmasti molemmat vilpittömiä uskossamme ja sisar varmasti vilpittömästi rakkaudesta luojaan tienraivaajana. Mutta kenttätyö on vaan loppujen lopuksi melkoista tervanjuontia, siksi kumpikin sitä vältteli. Ne harvat ohikulkijatkin kulkivat monesti ohitsemme ilman että esitimme heille – ”no hups, jotenkin hän vaikutti kiireiseltä” tai vastaavaa selitin kun olimme kävelleet ohi esittämättä. Eikä siinä juuri selityksiä kaivattu, ei hänkään vuorollaan esittänyt muuta kuin ehkäpä sille hitaasti vastaanvaappuvalle vanhukselle. Saatoimme myös yrittää tavoittaa jotakin jomman kumman uusintakäyntipaikkaa (eli paikkaa, jonne oli aiemmin jätetty kirjallisuutta tai jossa oli käyty hyviä keskusteluja), mutta mikä järki on lähteä päiväsaikaan tavoittamaan jotakin työikäistä ihmistä, jos hän ei ole vuorotyössä.

Toisen tienraivaajasiskon kanssa kävimme lähes aina hänen uusintakäyntipaikkojaan. Sisar oli ollut jo vuosikausia tienraivaajana, joten hänellä paikkoja riitti. Paikat olivat sikin sokin ympäri kaupunkia, joten saatoimme kävellä kaikessa rauhasta kaupungin toiselta laidalta toiselle, jättää lehdet uusintakäyntipaikkaan ja kävellä taas seuraavaan paikkaan. Taas saimme pari tuntia raportoitavaa aikaa muutamalla esittämisellä. Hänenkään vilpittömyyttään tienraivaukseen en kyseenalaista hetkeäkään.

Hyvä tavoite, mutta oman kokemukseni mukaan keskustelut olivat kyllä ihan eri aiheista.

Vastaavia kokemuksia on loputtomiin. Usein erään kenttäkaverin (tienraivaaja hänkin) kanssa kahviteltiin pitkiä aikoja jommankumman kotona tai kahvilassa niitä näitä jutellen, samalla vaan kun viestitteli välillä jonkun kastamattoman kanssa – vaikka jonkun seurakunnan nuoren kanssa, niin tunnit juoksivat. Ei kumpikaan ääneen koskaan sanonut, että ei huvittaisi nyt jalkautua varsinaiseen kenttätyöhön, mutta niin vaan se kahvittelu houkutteli enemmän. Vähän siitä joskus koki tunnonpistoja, mutta ainakaan omalla kohdallani ei ilmeisesti riittävästi kun tuota harrastin.

Parastahan oli jos sopi jonkun kastamattoman tutun kanssa koko päiväksi tekemistä. Lähdetään vaikka päiväksi tutustumaan toiseen kaupunkiin tai eläintarhaan tai mitä vain. Siitä saattoi saada helpolla monta tuntia kenttää viettämällä vaan aikaa tuon kastamattoman henkilön kanssa, ei siinä tarvinnut sen kummemmin saarnata, mainitsi johonkin väliin vaikka kokousillasta tai vastaavasta niin se riitti. Tai mökkiviikonloppu, huikea määrä tunteja. Nukkumiseen käytetyt tunnit sentään vähennettiin raportoitavasta ajasta. Tätä käytettiin paljon tienraivaajien keskuudessa.

Ihania olivat ne kenttäpäivät kun lähdettiin jonnekin syrjäseuduille. ”Aloitettiin” kenttä lähtöpaikassa jotta saatiin aika juoksemaan ja sitten ajeltiin ympäri maita ja mantuja. Käytiin kolkuttamassa jotain ovea, jonka takana ei useimmiten ollut ketään kotona koska oli arkipäivä ja asukkaat töissä. Taas seuraavaan paikkaan ajelua. 
Välistä käytiin kahvilla tai syömässä, eikä tarvinnut raportoitavasta ajasta sitäkään aikaa vähentää kun piti lehdet pöydännurkalla esillä.

Toki oli paljon niitä seurakuntalaisia, joiden kanssa tehtiin "oikeaakin" kenttää. Ja niitä, jotka aidosti näyttivät olevan innoissaan kenttätyöstä. Heitä tavallaan ihailin. Oli kiva kuunnella kun joku oikein hyvä kenttäilijä esitti ja perusteli asioita hyvin.

Nautin joskus kyllä itsekin kenttätyöstä, etenkin kenttäkaverin uusintakäyntipaikoista. Joskus jopa ovelta ovelle – työstä, erityisesti jos tuli hyvä keskustelu ovenavaajan kanssa. Kivaa kenttäilystä kuitenkin tekivät lähinnä kenttäkaveri (itse nautin kenttätovereiden seurasta valtavasti) ja tunne siitä että oli tehnyt hyvää. Esittäminen ja oven takana mahdollista avaajaa odottaminen olivat tuskaa, yhdeksässä kymmenestä kerrasta omalla esitysvuorollani toivoin, ettei oven takana olisi kukaan kotona, joskus digitaalisten ovikellojen kohdalla en edes oikeasti painanut ovikelloa, esitin kyllä painavani. Useimmiten toivoin kentän olevan pian ohi, mikä on hullua sillä tein välillä pitkiäkin kenttäpäiviä.

Tuskallisia olivat ne kenttäkaverit, joita sait hävetä. Ne, jotka eivät tajunneet ovenavaajan kohteliasta yritystä kieltäytyä keskustelusta tai lopettaa sitä. 
Kärrytyötä en koskaan ole kokeillut, joten siitä en osaa kertoa mitään.

Tänä päivänä nähdessäni kärrytodistajia tai muuten Jehovan todistajia kenttätyössä huokaisen helpotuksesta ettei tuo työ ole enää osa elämääni.

Uskallan väittää etten ole kokemusteni kanssa yksin?

Hallintoelimen epärehellisyys Vol 1

Seuraava postaus koskee melko vanhaa asiaa, mutta mielestäni sellaista, joka on tärkeää nostaa esille. Entinen Jehovan todistaja Lloyd Evans käsitteli aihetta Youtube-kanavallaan (The John Cedars Channel), ja sen videon nähdessäni olin niin pöyristynyt ja ärsyyntynyt Lettin epärehellisyydestä, että päätin itsekin ottaa tämän esille blogissani.

Toukokuun 2015 JW Broadcast-lähetyksessä saimme kuulla että seurakuntien Vartiotorni-seuralta ottamat valtakunnansali- tai konventtisalilainat (esimerkiksi remontteja varten otetut) on mitätöity.

Suora ote Lettin esityksestä (video kokonaisuudestaan löytyy osoitteesta tv.jw.org):
 "Kaikki seurakunnat, joilla oli valtakunnansali- tai konventtisalilainaa saivat kuulla, että heidän lainansa nollattiin.
Mietihän sitä. Eikö ole ihmeellistä? Kaikki lainat nollattiin."

"..että heidän velkansa on mitätöity. Mietihän sitä, eikö ole ihmeellistä? Kaikki lainat nollattu. Voitko kuvitella että pankki sanoisi talonomistajille... ja että he voisivat antaa kuukaudessa sen verran kun pystyvät."

Ensinnäkin järjestöä ei voi verrata pankkiin, joka on myöntänyt asuntolainan asunnonostajalle. Todistajat eivät itse omista valtakunnansaliaan eikä konventtisaliaan, lainan maksun jälkeenkään. Kun Valtakunnansalin laina on maksettu takaisin järjestölle, ei omistus siirry seurakuntalaisille. Mikäli sali myydään, siitä saatavat rahat menevät järjestölle, eivät seurakuntalaisille. 

Toisekseen, tämä järjestely ei ole lainkaan sellainen, millainen videolla annetaan ymmärtää. Siinä ei käytännössä ollut kyse muusta, kuin lainajärjestelyn vaihtamisesta toiseen tapaan kerätä rahaa.

Seurakuntalaisille luettiin kokouksessa 29.3.2014 päivätty kirje, jossa seurakunnalle ilmoitettiin tästä "lainojen mitätöinnistä". Rivijulistajat eivät kuitenkaan voineet tietää, että kirje sisälsi kaksi osaa. Seurakunnalle luettavan osuuden (kirjeen ensimmäinen sivu) lisäksi oli jälkikirjoitus (kirjeen kolme muuta sivua), joka oli tarkoitettu ainoastaan seurakunnan vanhimmille - EI seurakunnalle luettavaksi tai ilmoitustaululle laitettavaksi. Tämä jälkimmäinen osa kirjeestä kertoo mitä kaikkea tämä lainojen mitätöinti merkitsisi.
Siinä kerrottiin, ettei seurakuntien tarvitse maksaa takaisin mahdollisia valtakunnansali- tai konventtisalilainojaan Vartiotorni-seuralle, vaan seurakuntia pyydetään nyt yhdistämään/kokoamaan voimavaransa tukeakseen teokraattisten tilojen rakentamista.

Mitä tämä tarkoittaa?

Lainanmaksun sijaan seurakunnat päättävät kukin oman kuukausittaisen lahjoitussummansa teokraattisten tilojen rakentamisen tukemiseksi. Kirjeessä annetaan ohjeistusta, että päättäessään lahjoitussummaa veljet todennäköisesti päätyisivät vähintään samansuuruiseen lahjoitussummaan, kuin mikä lainanmaksun kuukausittainen summa tällä hetkellä on (kursivointi omani).

Toisin sanoen tässä oli kyseessä ainoastaan uusi järjestely, jossa seura peruu kuukausittaisen lainanmaksun, mutta sen tilalle tulee kuukausittainen lahjoitus, suositussuuruudeltaan vähintään se summa, joka aiemmin käytettiin lainanmaksuun.

Entäpä seurakunnat, joilla ei ollut valtakunnansali- tai konventtisalilainaa? Myös nämä seurakunnat ovat tässä uudessa lahjoitusjärjestelyssä mukana. Heidänkin tulee jatkossa lahjoittaa seuralle päättämänsä summa kuukausittain.

Tämän lisäksi seurakuntia pyydettiin lähettämään kaikki seurakunnalla sillä hetkellä olevat ylimääräiset varat Vartiotorni-seuralle. Seurakunnan tilille sai jäädä muutaman kuukauden menot kattava summa + tietty kiinteä summa, loput tuli lähettää seuralle. 

Näistä seikoista ei lähetyksessä kerrottu mitään. Rehellisyys ja todenmukaisuus olisivat vaatineet sen, että Lett olisi kertonut uudesta järjestelystä, johon liittyi lainojen mitätöinti ja että lainanlyhennys korvattiin uudella, hieman toisenlaisella järjestelyllä. Nyt kuulijoille kerrottiin vain toinen puoli asiasta, se järjestölle edullisempi puoli.
Videolla Lett hehkuttaa järjestön hienoutta, antaen ymmärtää sen tehneen palveluksen seurakunnille, todellisuudessa seurakunnat ovat järjestelyssä häviäjiä. He joutuisivat suorittamaan kuukausittain vähintään saman summan (se oli ohjeistus) ja lisäksi siirtämään kaiken seurakunnalla olevan rahan järjestölle. Lisäksi lainanmaksu olisi päättynyt aikanaan, tämä uusi lahjoitusjärjestely ei pääty tuohon hetkeen. Toki kovin köyhät seurakunnat saattavat voida lahjoittaa kuukausittain vähemmän, kuin mitä kenties lainaa ovat maksaneet - mutta vastavuoroisesti köyhät seurakunnat, joilla ei ollut lainaa, joutuvat jatkossa lahjoittamaan.
Mitä mieltä itse olet, kuka tässä järjestelyssä siis voittaa? Kuulostaako järjestely yhä yhtä hienolta kuin mitä Lett sen videolla antaa ymmärtää?
Ja mikä tärkeintä, kerrotiinko meille koko totuus?

Ps. Tuo seurakunnille lähetetty kirje, sisältäen myös vanhimmille tarkoitetut sivut löytyvät englanninkielisinä JWSurweyn sivuilta oheisen linkin alta:
Linkki

Pps. Lahjoitusjärjestelyä koskeva osuus ei ollut tuon hämmentävän Broadcasting-jakson ainoa valhe, niistä lisää tulevissa postauksissa.

Lähteet:
tv.jw.org
The John Cedars Channel (Youtube
www.jwsurvey.org