Seurustelu ja avioituminen Jehovan todistajana

Avioituminen, tuo elämän suurimpia päätöksiä oleva sitoumus ei sekään ole tehty liian helpoksi Jehovan todistajille. Häät ja hääkuvat toki kertovat kaunista tarinaa. Kauniita nuoria ihmisiä hääpuvuissaan onnellisina ja hymyilevinä. Toinen, hieman synkempi puoli asiassa on kuitenkin se, että toista ihmistä on lähes mahdotonta tuntea Jehovan todistajien sallimalla seurustelutavalla. Kielto harrastaa seksiä johtaa siihen, että naimisiin mennään usein alle vuoden seurusteluajan jälkeen, ja sinäkään aikana aikaa ei ole kahden kesken juuri vietetty. Jos tuo ihminen arkielämässä osoittautuukin täysin vääräksi kumppaniksi, on hänestä mahdoton erota.

Ensinnäkin sopivan puolison löytäminen ei aina ole kovin yksinkertaista. Koska mikroskooppisen pieni osa maapallon ihmisistä on Jehovan todistajia, ja heistä vielä pienempi osa naimattomia vastakkaisen sukupuolen edustajia, ja kun kemia tuskin kohtaa kaikkien kanssa.. alkavat kumppaniehdokkaat olemaan melko vähissä. Avioituminen jonkun muun kuin kastetun Jehovan todistajan kanssa on väärin ja rangaistava teko. Lisäksi todistajien keskuudestakin kumppani tulisi ensisijaisesti valita hengellisyyden perusteella. Ei fyysisen- ja henkisen vetovoiman, yhteisen huumorin tai yhteensopivien luonteenpiirteiden perusteella.

Tämä suuri sitoumus tehdään usein myös kovin nuorena. Yksi syy on se, että voi olla lähes mahdotonta antaa seksuaalisen halun olla vaikuttamatta avioitumispäätökseen. Toisekseen on luonnollista haluta rakastaa ja olla rakastettu. Lisäksi jos päätät siirtää avioitumista vaikkapa lähemmäs kolmeakymmentä ikävuotta, on naimattomia hyviä tyyppejä enää vain kourallinen vapaana. Nimimerkki kokemusta on ;-)

Jos kuitenkin löydät kiinnostavan henkilön ja päätätte seurustella, ei tuo elämän yksi iloisimmiksi tarkoitetuista ajoista ole aina kovin helppoa. Hellyydenosoitusten sopivuutta tulee pohtia jatkuvasti. Emme kai mene liian pitkälle? Emme kai leikittele liikaa sopimattomuuden rajoilla? Eikai tässä ole vaaraa lipsua liian pitkälle? Seksi on "luonnollisesti" täysin kielletty, samoin vartalon hyväily ja kaikenlainen seksiin liitettävä käytös. Teidän tulee pohtia, voitteko kokouksessa pitää toisianne kädestä kiinni, vai voisiko joku kompastua siitä.
Kahdestaan teidän ei tulisi viettää aikaa muuta kuin julkisella paikalla. Joten voitte unohtaa rennot illanvietot jomman kumman luona, ellei esiliina ole aina paikalla. Jatkuva esiliinan hankkiminen on työlästä, eikä tuollainen tapailu ole luonnollistakaan. Toisen todellinen luonne paljastuu vasta kahden kesken arkielämässä. Ei leffassa käydessä porukalla tai kenttäpalveluksessa.
Teidän ei tulisi myöskään seurustella liian pitkää aikaa, jottei ala vaikuttamaan siltä, että suhtaudutte seurusteluun liian kevyesti. Tulisi aina muistaa, että seurustelun tarkoitus on vain selvittää, haluatteko avioitua keskenänne.

Hääjärjestelyt pitää myös miettiä tarkkaan. Tarjotaanko alkoholia? Eikai mukana ole pakanallisia tapoja? Entäpä erotetut sukulaiset? 

Koska seksi on seurusteluaikana kielletty, muodostuu sille valtaisia paineita. Siksi usein onkin seurannut pettymyksiä. Ei seksi heti välttämättä toimi ja sekin puoli vaatii tutustumista toiseen. Seksin demonisiointi voi myös aiheuttaa tunneperäisiä vaikeuksia heittäytyä seksiin, ei mieli välttämättä pysty heti ymmärtämään että tämä aiemmin täysin tukahdutettu ja paha asia onkin yhtäkkiä sallittua ja on oikein nauttia siitä. Ja koska seksistä ja seksuaalisuudesta puhutaan oikealla tavalla kovin vähän, voi nyt avioitumisen jälkeen olla vaikeuksia keskustella tästä tärkeästä osa-alueesta.
Kuulemieni kokemusten perusteella seksi on myös valitettavasti monelle ollut ainoa syy avioitumiseen. Ja se jos mikä on kovin surullista eikä kanna hyvää hedelmää.

Itse nuorena Jehovan todistaja - naisena seurustelin parin eri ihmisen kanssa. Näistä toinen johti avioitumiseen. Seurusteluaika oli kovin ristiriitaista. Olisin kaivannut rentoa oleskelua ilman jatkuvaa stressiä ulkopuolisen läsnäolosta. Kaikki tapaamiset päättyivät aina myös siihen, että piti lähteä bussilla kotiin. Kaipasin kovasti sellaista rauhoittumista, että voisi olla, jäädä yöksi, tutustua toiseen rauhassa. Olin myös aika yksinäinen. En viihtynyt yksin kotona, kaipasin seuraa arkeeni.  Ei sellaista jatkuvaa järjestelyä vaan jaksa kovin pitkään. Lisäksi oli todella vaikeaa pysytellä erossa seksistä. Se vei ajatuksia todella paljon pois itse tutustumisesta. Omalla kohdallani tuo kaikki nopeutti avioitumista reilusti, loppujen lopuksi naimisiin oli melko kiire. Seurustelimme alle vuoden, joka tuolloisessa ystäväpiirissämme oli ihan yleistä. Ajattelin, että sitten avioitumisen jälkeen voisimme rauhassa alkaa rakentaa elämäämme ja viettämään yhdessä aikaa. 

 Seurustelua käsittelevä "Nuoruutesi" - kirjan sivut 142-156 kertoo seksin harrastamisen vaaroista seurusteluaikana. 

Pidän lähes mahdottomana, että 18-20 vuotiaiden nuorten miesten tai naisten on mahdollista osoittaa kappaleiden kuvailemaa kypsyyttä. Hehän ovat täysin keskenkasvuisia ja epäkypsiä ja vasta opettelevat aikuisuutta. - Perheonnen salaisuus, s.24-25


Mitä itse ajattelen seurustelusta ja avioitumisesta nyt?

On ollut ihanaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja pohtia rauhassa ja aidosti sitä, millaisen ihmisen kanssa haluan olla ja jakaa elämääni. Mitä piirteitä arvostan? Minkälaisten piirteiden kanssa en ehkä pystyisi elämään? Minkälaiset piirteet taas tuovat itsestäni parhaat puolet esiin? Asioita, joita ei voi useinkaan pelkästään ajatuksissa päätellä, vaan ne pitää elää. Koen myös saaneeni erilaisista kohtaamisista ja tapailuista todella paljon. Nyt kun seurustelen vakavammin, voin aidosti sanoa olevani sellaisen ihmisen kanssa jota haluan, arvostan ja jonka kanssa haluan olla. Alkuun saatoin tarkkailla häntä erilaisissa tilanteissa. Millainen hän on porukassa, hermostuuko hän helposti, onko hän aamuihminen, miten hän huomioi tunteitani, millaisista asioista hän pitää? Voimme yöpyä toistemme luona, ja se on ihan normaalia ja tavallista. Ja vaikka emme ole naimisissa, olen häneen sitoutunut ja olen hänen kanssaan koska haluan olla - en siksi, että olisin liian nuorena ja liian nopeasti tehnyt huonoksi osoittautuneen päätöksen, ja siksi loppuiäkseni sidottu kyseiseen ihmiseen.

Mihin aikanaan sitouduit?

Kun solmit sopimuksen, oli se sitten vuokrasopimus, työsopimus tai muu sitova sopimus, saat luettavaksesi sopimuksen johon sitoudut allekirjoittamalla sen. Sopimuksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa, olet sitoutunut sopimukseen niillä ehdoin, eikä sitä voida yksipuolisella ilmoituksella ilman suostumustasi muuttaa - ilman, että sopimus vähintään raukeaa jos uusia ehtoja et hyväksy.
Sama ei valitettavasti päde Jehovan todistajiin. Kun solmit sitoumuksen, joka sitoo sinua loppuelämäsi, on asia johon sitoudut muutettavissa yksipuolisesti toisen osapuolen taholta.  "Sopimus" sitoo siis ainoastaan sinua, toinen osapuoli voi vapaasti vetäytyä tarjoamastaan sisällöstä ja niistä lupauksistaan jotka sinulle sitoutumisesi hetkellä oli annettu.

 
Esimerkiksi itse tutkin ennen kastettani kirjan "Sinä voit elää ikuisesti maan päällä paratiisissa".
Opin, että sukupolvi, joka näki ja ymmärsi vuoden 1914 tapahtumat, ei katoaisi ennen asiainjärjestelmän päättymistä. Se kuulosti hienolta lupaukselta, ja toi mukanaan myös vastuun käydä kasteella pian - aikaa ei ollut kuin sen sukupolven verran! Kun kävin kasteella, olin siis siinä ymmärryksessä (sikälimikäli niin nuorena pystyin asiaa täysin ymmärtämään), että koska tuon sukupolven ihmiset olivat jo kovin vanhoja, olisi loppu hyvin lähellä. Nyt tuota sukupolvea ei ole enää olemassakaan. Se lupaus on nyt unohdettu, mutta oma lupaukseni, jonka tein ennenkuin sain ajaa autoa, ottaa lainaa, tai ennenkuin olin edes maallisen rikosoikeuden silmissä vastuullisessa iässä sitoo minua yhä.

S.154

Entäpä ne ihmiset, jotka kasteellaan sitoutuivat järjestöön silloin, kun oli mahdollista erota järjestöstä ilman seuraamuksia? Hehän sitoutuivat palvelemaan Jehovaa, mutta tiesivät, että jos tulisivat toisiin ajatuksiin, heillä olisi mahdollisuus lähteä ilman seuraamuksia. Sopimusta on nyt muutettu yksipuolisesti, eikä tuota mahdollisuutta enää ole.
Ikäänkuin sinulle kaupattaisiin kallista tuotetta, epäröit, mutta sitten huomaat kaupan ehdoista, että tuotteella on palautusoikeus. Mikäli tuote rikkoutuisi tai osoittautuisi huonoksi ostokseksi, saisit täyden hyvityksen. Kun sitten lähestyt kauppaa ja toivot hyvitystä, kaupasta sinulle ilmoitetaan, että he ovat muuttaneet takuukäytäntöään, sitä ei enää ole.


Jehovan todistajan on siis alati mukauduttava mihin tahansa muutoksiin tai jopa järjenvastaisiin määräyksiin, joita järjestö jäsenilleen ohjeistaa - vailla mahdollisuutta kyseenalaistaa alkuperäistä suostumustaan niihin.

Mitä voimme tehdä?

Olen miettinyt viime aikoina paljon otsikon kysymystä. Mitä voimme tehdä järjestössä olevien läheistemme hyväksi? Miten voisimme saada heidät jälleen osaksi elämäämme?
Olen myös pohtinut asiaa hieman toisenlaiselta näkökannalta. Entä jos läheiseni on onnellinen Jehovan todistajana, onko minulla oikeutta viedä sitä häneltä pois? 

Näen läheisteni elämässä asioita, hyviä asioita, jotka saattavat olla seurausta todistajanaolosta. Mutta näen myös hyvin ikäviä ja haastavia asioita, jotka saattavat olla seurausta siitä. Joka tapauksessa tiedän, että polku "heräämisestä" tasapainoiseen elämään "maailmassa" tulee olemaan heille - kuten se on ollut itsellenikin -  pitkä. Itselleni se on täysin ollut vaivan arvoista, mutta onko se heille?

Koen vahvasti, että Jehovan todistaja - kuplalle olisi tehtävä jotain. Niin laajemmin käsittämään kaikkia todistajia kuin myös ihan lähipiiriäni. Mutta mitä se voisi olla, mitä voisimme tehdä?

Haluan kirjoittaa oman, erillisen postauksen siitä, mitä ajattelen toiminnasta läheisten herättelemisessä - tässä postauksessa pohdin asiaa laajemmin - miten voisi tavoittaa Jehovan todistajia ja saada heidät pohtimaan totuuttansa laajemmin ja objektiivisemmin?

Oma kokemukseni, joka mahdollisesti poikkeaa merkittävästikin jonkun toisen kokemuksesta, oli että esimerkiksi iltapäivälehtien raflaavalla kirjoittelulla ei juurikaan ollut vaikutusta todistaja-minuun. Kupla oli niin vahva, että siitä jonkin asian läpipääseminen ei ole helppoa ja aivopesu niin voimakasta, että alitaju keksii jokaiselle uutiselle jonkin perustelun. Olenkin ajatellut, että asiat pitäisi siis esittää mieluummin kysyvästi ja kysymyksiä ja pohdintaa herättävästi, niin että todistaja jää pohtimaan vastausta itse - suorat syytökset tuntuvat liukuvan kuin vesi hanhen selästä.

Kaikenlainen "agressiivinen" vastustaminen, esimerkiksi valtakunnansaleille tunkeutuminen kokousten aikaan ynnä muu ei mielestäni toimi lainkaan. Ulkomaisia videoita tällaisesta löytyy Youtubesta monia. Tällainen toiminta ei omasta mielestäni ole rakentavaa, kypsää eikä toimivaa. Lisäksi se vain vahvistaa todistajien käsitystä "luopioiden" vihamielisestä toiminnasta sekä vahvistaa heidän tunnettaan siitä että heitä vainotaan koska näin ennustettiin Raamatussa.

Mikä kenties voisi toimia?

Kysymysten esittäminen

Kun todistaja joutuu itse pohtimaan kysymykseen vastauksen, voi hän oivaltaa ettei joko pysty antamaan siihen järjellistä vastausta tai järjellinen vastaus ei ole linjassa järjestön opetuksen kanssa.

Piilotettujen asioiden paljastaminen

Monikaan "rivijulistaja" ei tiedä mitä pinnan alla tapahtuu. He eivät tiedä miten todistajien kirjallisuudessa on lainattu väärin ja suoranaisesti jopa vääristelty lainauksia eri lähteistä. He eivät tiedä totuutta monestakaan järjestelystä, kuten esimerkiksi tästä lahjoitusjärjestelystä.
Näitä asioita on mielestäni tärkeää nostaa esille, ja tässä esimerkiksi Johanneksen poika - blogi tekee hienoa työtä.

Asioiden ja todisteiden molempien puolien korostaminen

Jehovan todistajien suosiessa vain omaa kirjallisuuttaan jää heiltä kuulematta toinen puoli asioista. Jos ja kun todistajien kirjallisuus kertoo vain ne kommentit, kokemukset ja faktat, jotka soveltuvat heidän agendaansa, jää se toinen puoli kokonaan tietätämättä ellei todistaja itse aktiivisesti lue ja tutki aineistoa laajemmin muualtakin kuin Vartiotornin aineistosta - ja se lienee harvinaista. Esimerkkinä vaikkapa veren turvallisuus. Valtaosa todistajista on lukenut vain veren käyttöön liittyvistä riskeistä, heillä ei välttämättä ole kovinkaan oikea kuva asiasta.

Vaikka argumentit ja suunnitelma olisivat hyviä, on homma kaikkea muuta kuin helppo.
 
Miten saisi tavoitettua todistajia laajemmassa mittakaavassa kuin vain yksittäiset ovelle eksyneet kenttäilijät?

Miten saisi todistajia tutustumaan aineistoon? Esimerkiksi kirja Vartiotornin Varjossa oli koskettava ja herättelevä teos, mutta kuinka moni aktiivinen todistaja sen on lukenut?

Itseä kiinnostaisi kovasti joidenkin ulkomaalaisten videoiden ja artikkeleiden suomentaminen. Englannin kielellä on paljon huikeaa materiaalia, sekä nettiartikkeleiden että Youtube-videoiden muodossa.
Samoin on monia kirjoja, joita olisi mahtavaa saada suomenkielelle.
Aika on toki arjessa kovin rajallista, mutta tämä voisi olla sellainen asia joka voisi olla toteutettavissa.

Kirjoitan tämän postauksen sinänsä vailla vastauksia. En tiedä miten tuoda todistajien tietouteen näitä asioita. Pohdin keinoja, ja jokainen askel on eteenpäin. Tämän kirjoituksen päällimmäinen syy ja toive on, että tämä herättäisi keskustelua ja kuulisin myös mieluusti teidän mielipiteitänne.

Kun tajuat että "totuus" ei ole totuus

1. Anna aikaa. Älä tee mitään hätiköityä heti vaan anna ajan kulua ja ole rauhassa.
Älä välittömästi kerro läheisillesi oppimistasi asioista.

Muistan itse elävästi hetken/ajanjakson, jona aloin ymmärtämään että Jehovan todistajien totuus ei olekaan totuus. Otin tuon ymmärryksen vastaan suhteellisen rauhallisesti. Mahdollisesti johtuen siitä, että tätä hetkeä oli jo edeltänyt pitkähkö aika, jona en ollut aktiivinen todistaja enkä millään tavalla kokenut olevani todistaja, vaikkakaan en ollut kyseenalaistanut totuutta.

Tuossa hetkessä tärkeintä on pysyä rauhallisena ja ymmärtää, että nyt ei ole oikea hetki tehdä nopeita päätöksiä. Vaikka tuona hetkenä päättäisit erota järjestöstä, ota kuitenkin aikalisä - siitä on sinulle hyötyä tulevaisuudessa.

Sinun tulee myös miettiä tapasi toimia nyt kun "olet herännyt" indoktrinaatioistasi. Jokaiseen näistä liittyy omat hankaluutensa - punnitsemalla plussia ja miinuksia sinun on valittava se strategia, joka sopii tilanteeseesi parhaiten ja joka tuo sinulle vähiten harmia.

Olosuhteistasi riippuen voit esimerkiksi jäädä toimettomaksi, hiipua pois järjestöstä ilman että virallisesti eroat tai tulet erotetuksi. Tällöin voit mahdollisesti elää suhteellisen normaalia ja vapaata elämää - mutta kuitenkin pitää suhteesi esimerkiksi perheenjäseniin. Tietenkin tämä edellyttää tietynlaisen kaksoiselämän viettämistä, et ole täysin vapaa julkisesti elämään miten haluat - esimerkkinä mainittakoon erilaisten pyhäpäivien vietto tai avoliitto. Et myöskään voi kertoa todistajien opetuksista ymmärtämiäsi asioita kenellekään järjestössä olevalle sukulaiselle tai tuttavalle. Jehovan todistaja - ystäväsi menetät todennäköisesti enemmän tai vähemmän tällä järjestelyllä joka tapauksessa, läheiset ystävyydet eivät vaan tällä kombinaatiolla oman näkemykseni mukaan onnistu. Oman kokemukseni mukaan tyydyttävä elämä näin on kuitenkin hyvin mahdollista. Yritän käsitellä tätä vaihtoehtoa tarkemmin vielä lähiaikoina.

Voit myös erota järjestöstä, jolloin menetät yhteyden kaikkiin Jehovan todistaja - ystäviisi, mitä todennäköisimmin sukulaisiisi ja kenties jopa perheeseesi.  Tällöin olet kuitenkin vapaa elämään elämääsi haluamallasi tavalla ja vapaa myös kritisoimaan järjestöä julkisesti. Olet myös virallisesti osoittanut kantasi järjestöön. Menetykset ovat kuitenkin suuret, joten mieti pystytkö niiden kanssa elämään.

Kolmas - ehkäpä se ikävin vaihtoehto - on, että et tee mitään. Pysyttelet järjestön yhteydessä epäuskovana jäsenenä. Uskon näitä tapauksia olevan useita, mutta se lienee myös todella tuskallista. Itselle ajatus esimerkiksi kenttäpalveluksesta tuntuu aivan käsittämättömän vaikealta. Näen asiasta toisinaan painajaisiakin. En voi kuvitellakaan miltä tuntuu kuukaudesta toiseen käydä saarnaamassa asiasta, johon ei enää itse usko. En tuomitse ketään, joka tähän vaihtoehtoon päätyy - ymmärrän enemmän kuin hyvin, että tilanteet ovat toisinaan niin hankalia että tämä tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Jokainen näin valitseva on kuitenkin kovilla.

Kaikkiin edellämainittuihin vaihtoehtoihin liittyy siis todella ikäviä piirteitä, mistä pääsemmekin seuraavaan pääkohtaan.


2. Hyväksy, että moni asia tulee menemään epäoikeudenmukaisesti. Et voi sille mitään - tällä hetkellä ainoa vaihtoehtosi on mukautua.

Jos olet kastettu Jehovan todistaja, ei ole olemassa ongelmatonta tai seuraamuksetonta tapaa lähteä uskonnosta. Piste. Tämä on tosiasia, joka aiheuttaa katkeruutta ja vihaa, mutta joka on vaan hyväksyttävä. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö asialle tule pyrkiä tekemään jotain, siksihän osittain tätä blogiakin pidän - jotta asiat kenties joskus muuttuisivat. Mutta mitä pikemmin hyväksyt tämän nyt vallalla olevan tosiasian sitä nopeammin pääset jatkamaan elämääsi ja pääset eroon/vältät mahdollisen katkeruuden, jolla vahingoitat eniten itseäsi.


3. Rakenna omaa elämääsi järjestön ulkopuolelle.

Kaikki eivät tietenkään saa "aikalisää" - eli sitä ajanjaksoa joka kuluu siitä kun tajuat totuuden totuudesta siihen kun jäät pois järjestöstä. Mutta jos saat, käytä se ulkopuolisen tukiverkoston rakentamiseen. Tutustu työtovereihisi tai harrastuskavereihisi. Tee ystäviä järjestön ulkopuolelta. Aikuisiällä se ei suinkaan ole liian helppoa, ei ainakaan itselläni ollut, mutta yksikin ystävä on jo hyvä alku. 
Joskus lähtö järjestöstä tulee yllättäen, esimerkiksi erottamisen seurauksena, eikä sinulla silloin välttämättä ole järjestön ulkopuolella juurikaan ystäviä. Tällaisessa tapauksessa hyväksy se ajatus, että hetken aikaa tulet olemaan kovin yksinäinen. Älä vaivu toivottomuuteen, saat kyllä rakennettua uuden elämän ja verkoston, se vaan vie tovin aikaa.


4. Muista mitä itse ajattelit ollessasi todistaja.

Monesti mieleni on tehnyt sanoa järjestössä oleville perheenjäsenilleni jotakin, jota nyt itse pidän itsestäänselvänä. Vaikkapa karttamiseen liittyen. Mutta on hyvä asettua heidän asemaansa. Vaikka meistä tuntuu kuinka hullulta, että joku voi tosiaan karttaa omaa lastaan siksi, että tämä on varhaisnuoruudessaan tehnyt elämänmittaisen sitoumuksen - on se todistajakuplassa elävälle ihmiselle monesti täysin ymmärrettävää. Yritä siis ymmärtää myös järjestöön jääneitä läheisiäsi.


5. Elä!

Ei liene aina täysin yksinkertaista jättää mennyttä taakseen, mutta yritä sen sijaan että surisit menettämääsi (vaikka sekin täytyy tehdä) keskittyä tulevaan. Ymmärrän täysin, miten vaikeaa on olla surematta järjestöön jääneitä lapsia tai vanhempiaan, joihin olet menettänyt kontaktin. Enkä oikeastaan sellaiseen tilanteeseen osaa mitään lohduttavaa sanoa. Mutta niiltä osin kuin on mahdollista, yritä keskittyä elämääsi ja siihen että olet vapaa elämään sitä sellaisena millaiseksi sen haluat rakentaa. Samaan aikaan voit luonnollisesti paneutua rakentaviin tapoihin, joilla ajan kanssa voisit saada järjestöön jääneitä läheisiä takaisin elämääsi. 
Ymmärrän, että puhun vain oman kokemukseni pohjalta, mutta itse tunnen päivittäin onnellisuutta siitä, että saan elää omannäköistä elämää ja muodostaa omia mielipiteitä asioista ja ilmiöistä. Elämä on nykyään käsittämättömän ihmeellistä.

Jehovan todistajat ja veri - elämän ja kuoleman kysymys

Mooseksen laki salli eläinten syömisen, mutta ei veren syömistä - veri tuli vuodattaa maahan (1. Mooseksen kirja 9:4, 5). Varhaiskristittyjen aikaan apostoli Paavali käski seurakuntaa ”karttamaan verta” Ap 15:22, 28, 29.

Jehovan todistajien kirjallisuus myöntää Paavalin antaman ohjeen perustuvan kieltoon veren syömisestä. Raamatun aikaan ei tehty verensiirtoja – eikä Raamattu mainitse mitään veren lääketieteellisestä käytöstä. Huolimatta siitä, että Raamattu puhuu elämän pyhyydestä lukuisia kertoja, hallintoelimen (Jehovan todistajien "johtoryhmän") näkemyksen mukaan veren pyhyys ylittää elämän pyhyyden. Tästä johtuen Jehovan todistajat yksilöinä ovat Harmagedonissa kuolemisen ja karttamisen uhalla pakotettuja noudattamaan järjestön päättömiä linjanvetoja veren käytöstä henkeä uhkaavissa tilanteissa ja muussa lääketieteellisessä hoidossa.

"Karttakaa verta" - ohjeen tausta

Apostolien tekojen jakeissa käsitellään päällimmäisenä ympärileikkauskysymystä – apostolien tuli selittää Jerusalemin neuvostossa miksi pakanat eivät olleet velvollisia ympärileikkauttamaan itseään eivätkä siis siltä osin noudattamaan Mooseksen lakia. Kielto veren syömisestä oli vanhempi kuin Mooseksen laki, joten se oli yhä voimassa ja velvoitti myös pakanoita – siinä missä Mooseksen laki Kristuksen lain myötä lakkasi olemasta voimassa. Apostolien tekojen 15. luvun kielto liittyi siis nimenomaan eläimen veren syömiseen.

Lisäksi Mooseksen laissa veren valuttaminen maahan piti tapahtua ruuaksi teurastetusta eläimestä, tällä osoitettiin kunnioitusta menetettyä elämää kohtaan. Verenluovutuksessa ei luovuttaja menetä henkeään.
 

Veren syöminen vs. lääketieteellinen käyttö

Miten Jehovan todistajien kirjallisuus sitten laajentaa kiellon syödä verta koskevan myös veren lääketieteellistä käyttöä, etenkin henkeä uhkaavissa tilanteissa?

Sisältyvätkö verensiirrot veren karttamista koskevaan käskyyn? Kyllä sisältyvät. Valaistaanpa asiaa. Oletetaan, että lääkäri kieltää sinulta alkoholijuomat. Merkitseekö se sitä, että et saa juoda alkoholia mutta voit ottaa sitä suonen kautta? Ei tietenkään. Vastaavasti veren karttaminen merkitsee, että sitä ei oteta elimistöön lainkaan. Käsky karttaa verta merkitsee, ettemme anna kenenkään siirtää meihin verta suonen kautta.

Mitä Raamattu todella opettaa s 129 -130

Miten voi olla mahdollista, että näin löyhällä soveltamisella ja ”valaisemisella” miljoonat todistajat asettavat itsensä hengenvaaraan joka päivä?

Jos et saa juoda alkoholia – vaikkapa alkoholismin, maksasairauden tai vastaavan takia niin se ei tarkoita etteikö alkoholia voisi muuten käyttää hoidossasi. Esimerkiksi desinfiointiin. Lisäksi jos lääkäri on kehoittanut karttamaan alkoholia, ei siihen sisälly hätätilanteet tai muu välttämätön käyttö.

Toisekseen kun puhutaan veren käytöstä ravintona tai alkoholin käytöstä ”ravintona” (suun kautta) on se kokonaan eri asia kuin sen lääketieteellinen käyttö. Järjestö kieltää myös kannibalismin, mutta voit silti ottaa elimistöösi muuta kautta toisen ihmisen lihaa elinsiirron muodossa – sehän on suoraan verrannollinen tuohon Mitä Raamattu Todella opettaa – kirjan vertaukseen.

Jehovan todistajat ymmärtävät ilmauksen ”karttaa verta” tarkoittavan sitä, että tulee kieltäytyä verensiirroista ja oman veren luovuttamisesta tai varastoimisesta verensiirtoa varten. Kunnioituksesta Jumalan lakia kohtaan he eivät myöskään anna siirtää itseensä veren neljää pääkomponenttia: punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita ja plasmaa.

”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa” s. 78

Jehovan todistajat siis ymmärtävät ilmauksen näin - mutta perusteet siihen, miksi juuri näin, loistavat poissaolollaan. Raamattu ei missään kohti puhu komponenteista, veren varastoimisesta eikä oikeastaan mistään yksityiskohdista veren käyttöön liittyen.

Elämä ylittää lain

Mikä oli Jeesuksen asenne ja opetus tilanteessa jossa Jumalan laki ja ihmisen elämä olivat vastakkain? Kumpi oli tärkeämpi, elämän pelastaminen vai Jumalan lain noudattaminen?  Kuka teistä on se mies, jolla on yksi lammas ja joka, jos se putoaa kuoppaan sapattina, ei tartu siihen ja nosta sitä ylös? (Matteus 12:9-14).

Sapatin rikkominen oli vakava rikos, Mooseksen päivinä sen rikkomisesta seurasi kuolemanrangaistus – kuitenkin Jeesuksen mukaan elämän (jopa eläimen elämän) pelastaminen oli tärkeämpää kuin tuon lain noudattaminen.

Verensiirron tärkeys ja turvallisuus

Jehovan todistajille luodaan mielikuvaa, jossa verensiirrosta kieltäytymisen vaaroja vähätellään ja verensiirtojen vaaroja ja riskejä liioitellaan ja korostetaan. Ollessani Jehovan todistaja luulin, että verestä kieltäytyminen ei tänä päivänä voisi olla hengenvaarallista. Päinvastoin, saisin parempaa hoitoa paremmalla ennusteella jos kieltäytyisin verensiirrosta. Ymmärrän, kuinka naivilta tämä kuulostaa, mutta tällaisen mielikuvan olin järjestön kirjallisuudesta saanut, enkä sitä osannut kyseenalaistaa.

Muunmuassa vanhassa hoitotahtokortissa verestä kieltäytyminen ilmaistiin näin:

”Tiedän myös, että verensiirtoihin liittyy joitakin vaaroja. Olen päättänyt välttää niitä ja valita sen sijaan riskit, joita voi näyttää sisältyvän valitsemiini verettömiin hoitovaihtoehtoihin.”

Lauseen muotoilu antaa kuvan siitän että verestä kieltäytymiseen ei itse asiassa todellisuudessa liity vaaroja, vaikka asia siltä näyttäisikin - vaan kyseessä on niitä suosivien ihmisten ymmärtämättömyys (lihavointi omani).

Järjestön kirjallisuus antaa ymmärtää, että nekin tapaukset, joissa verestä kieltäytymisen ajatellaan olevan kuolinsyy, on syy todellisuudessa toinen. Jos todistajat lukevat vain omaa aineistoaan, on heille syntyvä käsitys kovin yksipuolinen ja harhaanjohdettu.

Hienosti puolitotuuksilla kerrottu asia. Ehkäpä ei monia potilaita vuosittain, mutta joitain. Eikä kukaan kieltoa kritisoivista sano varmasti että joku kuolee jollei ota verta. www.jw.org.

 

Valtakunnanpalvelus 9/1992 laittaa sanoja vanhempien suuhun ja ajatuksia ja mielipiteitä heidän mieleen. Sen mukaan te vanhemmat ette ole yhtä mieltä siitä että verensiirron edut syrjäyttävät siihen liittyvät riskit.

Herätkää 2008 7/08

Mitä todistajille sitten jätetään kertomatta?

Esimerkiksi Suomen terveydenhuollossa vuonna 2015 käytettiin 197 000 punasoluvalmistetta, 38 000 verihiutalevalmistetta sekä 41 000 jääplasmavalmistetta (Sainio, S. & Sareneva, H. 2016. Verivalmisteiden käytön opas), yhteensä siis 276 000 valmistetta. Samana vuonna raportoitiin verensiirrosta johtuvia tai mahdollisesti johtuvia vakavia haittatapahtuma 12 kappaletta. Nämäkään eivät toki kaikki johtaneet kuolemaan. Toisin sanoen riski saada verensiirrosta vakavaksi luokiteltava komplikaatio vuonna 2015 oli 0,0043%. Aivan marginaalinen riski siis. 

Vastavuoroisesti on arvioitu, että veren käyttö lääketieteessä pelastaa suomessa yli 10 000 ihmistä vuodessa (Yle.fi). 

Toki verensiirtoon, kuten kaikkeen muuhunkin lääketieteelliseen toimintaan sisältyy riski, mutta verta tulisikin antaa - ja useimmiten annetaankin, vain tilanteissa, joissa on akuutti hätä tai jolloin kuoleman riski ilman verensiirtoa on suurempi kuin minkään veriteitse tarttuvan taudin tai komplikaation riski. Verensiirron ottaminen on siis lähes aina pienempi riski kuin verensiirrosta kieltäytyminen.

Entäpä menneiden vuosien aids-tapaukset, jossa HI-virusta on siirtynyt positiiviselta luovuttajalta vastaanottajaan? On kauheaa, että mm. HI-virusta on siirtynyt veren mukana vastaanottajaan. Ikävä tosiasia on, että tällaisia suuriakin ongelmia saattaa liittyä moneen hoitomuotoon (vs. skandaali sikainfluenssa-rokotuksista). On kuitenkin huomioitavaa, että todistajat olivat ja ovat yhtälaisessa riskissä saada tuo virus hyväksymistään veren osista tai elinsiirroista. Onneksi HI-viruksen riski verensiirrosta ole Suomenkaltaisessa maassa enää realistinen -
Suomessa ei ole todettu yhtään luovutetun veren välityksellä tarttunutta hiv-infektiota sitten vuoden 1986, jolloin verenluovuttajien hiv-seulonta käynnistettiin (hivpoint.fi).

Vartiotorniseuran tuottamasta kirjallisuudesta saa kuvan, että veren käyttö lääketieteessä on yhtä suurta salaliittoa -> poloisille, tietämättömille maailmallisille annetaan verta ja he sairastuvat tai saavat komplikaatioita siitä. Vain todistajat ovat suojeltuja tältä jumalallisen viisauden ansioista.

Entäpä ne fraktiot ja muu veren käyttö ilman verensiirtoa?

Sen lisäksi, että järjestö soveltaa kieltoa veren syönnistä myös veren lääketieteelliseen käyttöön, liittyy asiaan käsittämättömiä ja vailla Raamatullista perustetta olevia yksityiskohtia.

Oman veren varastointi ja käyttö: Miksei sitä saa käyttää esimerkiksi leikkaustilanteessa? Järjestön mukaan veri tuli ”laskea maahan”, eikä edellämainittu siksi olisi sopivaa veren käyttöä. Mutta entäpä verikokeet? saman sovelluksen mukaan kristityn tulisi kieltäytyä niistäkin. Toisin sanoen järjestö soveltaa tuota periaatetta täysin mielivaltaisesti.

Entäpä ne fraktiot sitten? Nykysovelluksen mukaan kristitty ei voi hyväksyä veren neljää pääkomponenttia, mutta voi hyväksyä omantuntonsa salliessa pääkomponenteista erotetut fraktiot – esimerkiksi albumiini ja gammaglobuliini.

Pitäkää Itsenne Jumalan Rakkaudessa, s.218

Tilanne on sinänsä nurinkurinen, että esimerkiksi sallittuihin (oman tunnon mukaan sallittuihin) lukeutuvaa fraktiota, albumiinia on veren kokonaismassasta noin 2,2% kun taas ehdottomasti kiellettyihin lukeutuvaa verihiutaletta on moninkertaisesti pienempi osuus, vain 0,1-0,5%.

Lisäksi esimerkiksi kolmannen asteen palovamman hoitoon käytettyyn hoitoon tarvittavan albumiinimäärän valmistukseen tarvitaan 45 litraa verta. Joten albumiinin käyttö siinä missä ”pääkomponenttienkin” käyttö vaatii paljon luovutettua verta, jota ei ole ”vuodatettu maahan”. 

Asiaan sisältyy myös valtava kaksinaismoralismi. Jehovan todistajat eivät itse luovuta verta, mutta hyödyntävät silti muiden luovuttajien panostusta. He käyttävät kalliita ja joskus vähissä olevia verituotteita osallistumatta itse niiden tuottamiseen.

Fraktioiden käyttö on toisinaan järjestön historiassa ollut kiellettyä, toisinaan sallittua (oman tunnon asia) - ilmeisesti uusi valo toimii molempiin suuntiin.

jwfacts.com

Luonnollisesti olen tyytyväinen, että nämä fraktiot ovat kristityille sallittuja, mutta se osoittaa koko kiellon epäloogisuuden. Miksi fraktiot sitten sallittiin? Oma ajatukseni on, että hallintoelin ei halua myöntää olevansa väärässä verikysymyksessä, mutta koska pohjimmiltaan ei halua todistajien menettävän henkeään on se höllentänyt sääntöjä siinä missä mahdollista vielä jollain tapaa kasvonsa säästäen. Halu todistajien hengissäpysymiseen on vaan pienempi kuin nöyryys myöntää olleensa väärässä.

Loppuun muutama kysymys pohdittavaksi ja seikka muistettavaksi: 

• Verensiirrosta kieltäytyminen hätätilanteessa on ristiriidassa Raamatun käsityksen kanssa elämän pyhyydestä. Lisäksi Jeesuksen asenne osoitti, että elämän pelastaminen ylitti lainnoudattamisen tärkeyden.

• Nykyisin verensiirron ottamisesta ei eroteta, vaan henkilön katsotaan itse eronneen. Syy tähän lienee juridinen. Lopputulos on kuitenkin sama: Jehovan epäsuosio, mahdollisesti ikuisen elämän menettäminen ja läheisten karttaminen.

• Entäpä ne todistajat, jotka fraktioiden ollessa kiellettyjä hyväksyivät niitä hoitoonsa ja joutuivat erotetuiksi/katsottiin itse eronneiksi. Kun fraktiot jälleen sallitiin, pyydettiinkö heiltä anteeksi? Kumottiinko heidän erottamispäätös?

• Entäpä jos läheisesi kieltäytyi fraktioiden käytöstä niiden ollessa kiellettyjä ja menetti henkensä - kuka vastaa niistä menetetyistä elämistä nyt kiellon poistuttua? Jehova? Järjestö?

• Miksi uutta valoa annettaisiin tavalla, jolla ihmisiä kuolee?

• Jos veri piti vuodattaa maahan, millä perusteella fraktioita ei? Fraktioiden lääketieteellisessä käytössä myöskään muuta osaa verestä ei vuodateta maahan - koko luovutettu veri hyödynnetään. Ja jos veri tuli luovuttaa maahan, miksi verikokeet ovat kristityille sallittuja, mutta esimerkiksi oman veren varastointi ei?

• Riittävän pieniin osiin pilkottuna Jehovan todistajat voivat ottaa 100% verestä -> mutta eivät sellaisenaan.

• Järjestön käyttämä jako komponentteihin on vain yhden teorian mukainen, on myös toisenlaisia jakoja - joissa pääkomponentit eivät ole samat kuin Vartiotornin jaottelussa.

• Todistajien tulisi myös varautua siihen, että koko nykyään vallalla oleva näkemys voi hetken kuluttua olla vanhaa valoa. Muutaman vuoden päästä kielto veren käytöstä voi olla höllempi, kannattaako siis riskeerata henkeään vain siksi että juuri nyt jokin asia on kiellettyjen listalla.

• Todistajille annetaan järjestön taholta täysin harhaanjohtava, yksipuolinen ja väärä kuva veren käytöstä -> valehtelua.

Éloise kenties ymmärsi riskin olevan sitä, mitä Vartiotorniseuran kirjallisuus antaa sen ymmärtää olevan. Hän oli yksi verensiirtokiellon uhreista.

Vartiotorni 09/1961

Lähteet
Sainio, S. & Sareneva, H. 2016. Verivalmisteiden käytön opas 
www.jwfacts.com
www.jwsurwey.com
Uskontojen uhrien tuki
www.jw.org
www.yle.fi
www.hivpoint.fi