Kirjoittajan esittely

Pidän itseäni entisenä Jehovan todistajana, vaikka minua ei olekaan erotettu enkä ole itse eronnut. Olen siis vain jättäytynyt pois kaikesta toiminnasta jo joitain vuosia sitten, eikä minulla tänä päivänä ole käytännössä lainkaan yhteyksiä järjestöön, muutamat ihmissuhteet poislukien.

En ole kokenut tarpeelliseksi virallistaa eroani todistajista kahdesta syystä. Ensinnäkään en halua antaa järjestölle valtaa määritellä tapaa, jolla voin jättäytyä uskonnosta pois. En käy kokouksissa, kentällä tai usko heidän asiaansa, eikä itselleni rakentama uusi sosiaalinen verkosto tunne minua Jehovan todistajana – joten omasta näkökulmastani en enää ole Jehovan todistaja, eikä siihen vaikuta se, onko tuo asia luettu ääneen Valtakunnansalin lavalta vai ei. Myöskään Väestörekisterin tietojen mukaan en kuulu tuohon uskontoon. En koe joutuvani elämään kaksoiselämää, ja arjessa saan olla täysin oma itseni. Olen siitä onnekas.

Toisekseen haluan pitää perheenjäseneni elämässäni. Ystävien suhteen olen joutunut hyväksymään sen, etteivät he juurikaan ole elämässäni nykyään. Vaikka se tietenkin harmittaa, koen että sen asian kanssa pystyn elämään. Perhe on kuitenkin eri asia, siitä en suostu luopumaan järjestön takia. En anna sille valtaa siihen, niin kauan kuin asia on minusta kiinni. 

Joskus elämässäni voi eteen tulla tilanteita, jotka johtavat erottamiseeni – ja silloin toki tilanne voi muuttua. Elän nyt melko vapaasti omaa elämääni, en vain pidä meteliä asioista, joista kenties kokisin seuraamuksia (kuten esimerkiksi tämä blogi). On kuitenkin hyvin mahdollista, että jonakin päivänä minulle ilmoitetaan olevani erotettu järjestöstä. Ja sekin on vain hyväksyttävä ja toivon, että jollain ihmeen kaupalla pysyisimme perheeni kanssa perheenä silloinkin.

Miten kupla puhkesi?

Aiemmin olin ”harras” Jehovan todistaja. Uskoin ja elin kuten piti. Ajattelin, että todistajuus on ainoa oikea elämäntapa, ja ajatus muunlaisesta tuntui käsittämättömältä. Pidin itseäni kovin onnekkaana koska olin ”totuudessa”.

Oli asioita, joita en ymmärtänyt – mutta yritin järkeillä ne itselleni helpommin hyväksyttäviksi. Kävin kaikissa kokouksissa ja ravasin kentällä.

Jossain kohti kokoukset alkoivat kuitenkin tuntumaan turhauttavilta ja raskailta. En osaa sanoa miksi, tähän ei ollut mitään konkreettista syytä. Siksi niitä alkoikin jäämään väliin. Ensin yksi, sitten toinen, kohta suurin osa, lopulta jokainen. Jonkin ajan kuluttua yritin aktivoitua uudestaan, aloin taas käydä kokouksissa ja kentällä. Yritin tosissani, mutta se ei vaan tuntunut hyvältä eikä luontevalta, päinvastoin. Muistan viimeiseksi jääneen kenttäreissun, muistan miettineeni silloin, että toivottavasti en enää ikinä joudu tekemään tätä. Kokouksetkin alkoivat taas jäämään pikkuhiljaa, niissä puhutut asiat nostattivat yhä useammin kulmakarvojani ja huomasin usein etten voinut olla samaa mieltä puhujan kanssa. Ystävät olivat yhä rakkaita, mutta heidän kanssa keskustellessa olin usein tilanteessa, jossa olisin ollut eri mieltä asiasta - eikä sitä tietenkään voinut ääneen sanoa.

Pidin kuitenkin itseäni yhä todistajana, ja yritin elää sen mukaan. En oikeastaan tässä kohtaa vielä kyseenalaistanut oppikysymyksiä tai koko Jehovan todistajuutta. On melko vaikeaa selittää tuonhetkistä maailmankatsomustani – olin jonkinlaisessa välitilassa.

Kaikki tämä kuitenkin vaikutti minuun, ja huomasin pohtivani Jehovan todistajuuttani usein. Muistan hetken, kun annoin itselleni luvan pohtia asioita kaikilta näkökulmilta - myös siltä vastakkaiselta. Ja niin, että tutustuisin aineistoon ilman todistajalaseja, ilman että keksisin kaikelle selityksen tai järkeilyn; ottaisin asiat kuten ne ovat.

Yllätyin, miten paljon esimerkiksi Youtube-sivusto piti sisällään järjestöä käsittelevää kriittistä aineistoa. Siis ihan järkevää, perusteltua aineistoa - ei ainoastaan "katkeroituneiden luopioiden raivoa". Katsoin monta päivää putkeen mm. John Cedars kanavan videoita, joissa entinen Jehovan todistaja Lloyd Evans käy läpi omaa heräämistään ja todistajien opetuksia. Ne pari viikkoa olivat käsittämättömiä. Palaset vaan loksahtelivat kohdilleen ja koin tajunnanräjäyttäviä ahaa-elämyksiä. Ensimmäistä kertaa olin uskaltautunut kriittisesti tarkastelemaan todistajien opetuksia, ja antanut itselleni luvan tulla mihin tahansa johtopäätökseen johon tutkimani asiat minut johtaisivat. Tästä silmien avautumisesta ei enää vain ollut paluuta. Tiesin että en voisi enkä haluaisi enää esittää uskovani johonkin, johon en todellisuudessa enää pitkään aikaan ollut oikeasti uskonut, ja päässäni kohdilleen loksahdelleet palaset eivät enää pystyisi irtaantumaan toisistaan niin, että voisin palata Jehovan todistajaksi. Sen jälkeen en ole käynyt yhdessäkään kokouksessa tai konventissa, kentästä puhumattakaan.

Se, mikä muiden todistajien ja kenties perheenikin on vaikeaa ymmärtää on, että olen onnellisempi nyt – en kaipaa kokouksia tai niiden tarjoamaa hengellistä antia. Edelleen toisinaan saan viestejä, joissa toivotaan että jossain kohti jaksaisin taas alkaa käymään kokouksissa. Arvostan näiden ystävien huolenpitoa, ja tuntuu mukavalta olla heidän ajatuksissaan. On vaan kovin vaikeaa yrittää mahdollisimman neutraalisti selittää, että kyse ei ole jaksamisesta - jaksan oikein hyvin. En vain halua.

Olen monella tapaa päässyt helpolla tässä asiassa. Olin sellaisessa elämäntilanteessa havahtumiseni aikoihin, että sain rauhassa miettiä asioita ja elämäni tulevaa suuntaa. En ole kokenut suurta ahdistusta tähän liittyen, koska olen voinut rakentaa omaa elämääni suhteellisen vapaasti. On asioita, jotka koen hyvinkin turhauttavina, mutta yritän hyväksyä asiat joihin en pysty vaikuttamaan. 

Koen olevani melko tasapainossa asian kanssa. Alku oli toki melkoista mielen myllerystä, kun kaikki asiat, arvot ja tunteet oli käytävä läpi. Mutta kaikki on nyt melko hyvin tasaantunut ja pystyn hyväksymään kokemukseni osana elämääni. Kuten aiemmin mainitsin, tilanteet voivat muuttua dramaattisestikin, mutta yritän olla murehtimatta sitä liikaa nyt.

Toivoisin voivani tehdä niin entisten kuin nykyisten todistajien auttamiseksi mahdollisimman paljon. Siksi pidän tätä blogia, johon toivottavasti pystyn käyttämään enemmän aikaa tulevaisuudessa. Olen myös mielelläni käytettävissä vertaistukena kelle tahansa asian kanssa kipuilevalle. Hetki, jona tajuat että kaikki mitä elämäsi on ollut, tulee muuttumaan tavalla tai toisella, ei ole helppo. Jos siis joku tämän lukeva kaipaa kuuntelevaa korvaa tai apua uuden polun alussa, minuun voi hyvin olla yhteydessä.

Vartiotorni 15/11 2008
Kirjallisuudesta on äärimmäisen vaikeaa löytää vastaus kysymykseen mitä tehdä jos et enää vain usko kuten Jehovan todistajat opettavat - näissäkään kahdessa asiaa käsittelevässä kappaleessa ei asiaan todellisuudessa vastata.

Jehovan todistajat ja homoseksuaalisuus

Tämä kirjoitus on yksi vaikeimpia, joita olen kirjoittanut. Ystäväni, kolmekymppinen mies, päätyi joitain kuukausia sitten kaikkein ikävimpään ratkaisuun, oman elämänsä päättämiseen.
En ole hänen suorassa lähipiirissään, joten en tiedä tapauksen yksityiskohtia - eikä tietenkään tarvitsekaan. Enkä luonnollisesti voi millään muotoa väittää tietäväni kaikkia syitä hänen ratkaisuunsa. En usko että kukaan päätyy noin lopulliseen ratkaisuun vain yhdestä syystä, tilanteet ovat varmasti monimutkaisia ja niihin liittyy monia asioita.
Ystäväni oli homoseksuaali. Homoseksuaali Jehovan todistaja. Voisin keksiä aika monta helpompaa yhdistelmää. Tiedän, että hän kipuili asian kanssa. Välillä hän yritti kovemmin elää yksin ja keskittyä uskontoon, tienraivasikin - välillä hän ei pystynyt siiheen ja hänellä oli seurustelusuhteita miesten kanssa. Tiedän, että hänellä oli vaikeuksia hyväksyä itseään, mahduttaa itseään Jehovan todistaja - muottiin, olla oma itsensä. Hän joutui salaamaan suhteitaan perheeltään, ystäviltään - lisäksi kamppailemaan huonon omantunnon kanssa, olihan hän lapsesta asti oppinut sellaisen suhteen olevan syntiä. Enkä voi olla ajattelematta, etteikö kaikella tällä olisi ollut vaikutusta hänen henkiseen umpikujaansa. 
Uutinen hänen kuolemastaan oli musertava. Tunsin niin voimakasta vihaa järjestöä kohtaan, että sitä on vaikeaa edes kuvailla. Enkä pysty kuvittelemaan perheen ja lähipiirin tunteita, heidän, jotka rakastavat järjestöä ja sen opetuksia tietäen kuitenkin samalla, että ne tekivät heidän läheisensä elämästä kovin raskasta. Ja ystäväni tarina ei ole ainutlaatuinen, Jehovan todistajissa on samaa sukupuolta kohtaan vetoa tuntevia ihmisiä samassa suhteessa kuin muussa väestössä, ja heillä kaikilla on kova kamppailu käytävänään.

Jehovan todistajien käsitys homoseksuaalisuudesta lähtee siitä, että tuo tapa on opittu ja siksi siitä voi myös oppia pois.
Kirjallisuudessa on viitattu mm. epäterveen viihteen katsomisen tai jopa masturboinnin saattavan johtaa homoseksuaalisuuteen. 

Ihmisen kaipuu rakkauteen, läheisyyteen ja seksiin saa toisinaan heteroseksuaalin ihmisen muodostamaan homoseksuaalisia suhteita (ja päinvastoin), tämä näkyy esimerkiksi vankiloissa ja sisäoppilaitoksissa. He kokevat yleensä edelleen olevan seksuaaliselta suuntautumiseltaan jotain muuta kuin millaisessa suhteessa noissa olosuhteissa elävät. 
Suurin osa maailman homoseksuaalisissa suhteissa elävistä ovat kuitenkin kokekeneet lapsuudesta tai teini-iästä saakka tunteneensa vetoa omaa sukupuoltaan kohtaan ilman mitään vankilaan rinnastettavaa olosuhteiden luomaa painetta. Näitä kahta tilannetta ei siis voi täysin rinnastaa keskenään, mekanismit ja syyt ovat täysin erilaiset.

Nykyään Jehovan todistajien kirjallisuuskin myöntää - ainakin jossain määrin - että seksuaalinen suuntautuminen voi olla synnynnäistä. Nykylinja tuntuu olevan, että voit tuntea olevasi homoseksuaali, mutta se ei tarkoita sitä, ettet voisi karttaa homoseksuaalista käytöstä. Että kaikkia haluja ei tule seurata. Ihminen, toisin kuin eläin, voi hallita "luonnottomia halujaan" ja pidättäytyä homoseksuaalisuuteen kuuluvista teoista.

Onko se näin yksinkertaista? Kuinka yksinkertaista on elää koko elämänsä kieltäen itselleen luontaiset tunteet, toiveet ja halut? Kuinka helppoa on hyväksyä ettei ole koskaan mahdollista nauttia romanttisesta rakkaudesta, seksistä tai parisuhteesta?
Miltä tuntuu vihata jotain mitä olet, pitää sitä pahana, ällöttävänä ja perverssinä? Tuntea jatkuvaa, musertavaa huonoa omaatuntoa ajatuksistasi ja haluistasi?
 

Onko valinta todella näin yksinkertainen?

Luoja ei luonut ihmiseen vetovoimaa jotakuta samaan sukupuoleen kuuluvaa kohtaan, kuitenkin tätä vetoimaa tuntee valtaisa määrä ihmisiä?

Yleisen tiedon kasvaessa, on alettu ymmärtämään että seksuaalisuus on paljon moninaisempi asia kuin määritelmä homo- tai heteroseksuaalisuudesta. Seksuaalisuuden oltua aiemmin tabu, ei asioista ole puhuttu eikä sitä ole pystytty tutkimaan samalla tapaa kuin nykyään. Lähes jokainen vapaasti ajatteleva, seksuaalisuutensa kanssa sinut oleva aikuinen ihminen myöntänee, että seksuaalisuuteen liittyy monia muitakin vivahteita kuin vain miehen ja naisen välinen yhdyntä. Ja se on ihan normaalia, koska seksuaalisuus vain on kovin moninaista. Se on kuin ihmisen persoona. Seksuaalisuutta, kuten persoonaakaan, ei voida määritellä tiukkoihin lokeroihin.

Toivoisin jokaisen kristityksi itsensä mieltävän pohtivan tilannetta toisen ihmisen näkökulmasta. Sen, joka ei ehkä mahdu siihen kapeaan muottiin, jonka Jehovan todistajien uskonto on muokannut. Toivon, että joskus ihmisyys ja avarakatseisuus olisivat vallitsevia arvoja niin, että kaikki tuosta muotista ulkopuoliseksi itsensä kokevat ihmiset eivät joutuisi käymään läpi samaa mitä tänä päivänä joutuvat. 

Nuorta veljeä oikaistaan hänen liian metroseksuaalisesta pukeutumistyylistään (alaspäin kapenevat housunlahkeet). Heinäkuu 2016 tutkittava Vartiotorni. Hallintoelimen jäsenen Anthony Morrisin mukaan muotiteollisuudessa työskentelevät homoseksuaalit rakastavat nähdä tiukkoja vaatteita veljien päällä.

"The homosexuals are pushing for changing the laws to lower the age of consent and to legalize sex between adults and children. They are fighting for children’s rights, they say, and make themselves out to be crusaders."  - 22.6.1982 Awake! ("Homoseksuaalit ajavat eteenpäin lakimuutosta madaltamaan seksin suostumusikää sekä laillistamaan lasten ja aikuisten välisen seksin.")

"Lisäksi suuri osa homoseksuaalien seksistä on kaameaa, väkivaltaista ja suorastaan sadistista. -- Homoseksuaalit ovat ”mieleltään pimeydessä ja vieraantuneet Jumalalle kuuluvasta elämästä”". - 22.2.1995 Herätkää!

Englanninkielen taitoisille linkin takaa erään entisen Jehovan todistajan kokemus siitä millaista on yrittää tukahduttaa tätä piirrettä itsestään. Pyrin lähipäivinä ehtiä kääntämään tuon kirjoituksen tänne suomenkielellä luettavaksi.

Kokemus 

Älä mene yli sen mikä on kirjoitettu

Jehovan todistajien kirjallisuus tuo usein esiin sitä, miten hienoa on että Luoja on antanut seuraajilleen omantunnon ja periaatteita - tiukan sääntölistan sijaan. Samaan aikaan myös kritisoidaan fariseuksia, jotka tekivät sääntöjä jokaiseen pikkuasiaan niin, että kansa oli täysin uuvutettu. Kirjallisuus korostaa myös, että ei tulisi "mennä yli sen mitä on kirjoitettu" (Raamattuun). Nämä kaikki tuntuvat kovin ristiriitaisilta sen rinnalla, kuinka paljon Jehovan todistajilla on pienimpiäkin yksityiskohtia koskevia sääntöjä, jotka eivät edes ole Raamatulla perusteltavia. Toki Raamatun tekstiä voidaan venyttää niin, että se saadaan sopimaan sääntöön kuin sääntöön - mutta esimerkiksi Raamatun suhtautumista ahneuteen on käytetty perusteena kiellolle arpajaisiin osallistumiseen. Pieni jännitys raaputettavasta arvasta, jossa pääpalkintona on useimmiten korkeintaan kolmenumeroisia summia, on mielestäni melko kaukana ahneuden kuolemansynnistä. 
Listasin mielessäni päällimmäisenä olleita sääntöjä, kieltoja tai käytäntöjä, joihin en löydä vastinetta Raamatusta. Lista jatkuisi luultavasti vaikka kuinka pitkälle, avataan keskustelu näillä :)


- Partakielto
- Kokouspukeutuminen: naisilla hame, miehillä puku
- Maljan nostaminen, lasin kippistäminen
- Arpajaiset, lotto, vedonlyönti
- Syntymäpäivät
- Tietyt liikuntamuodot, kuten jooga (ainakin omassa seurakunnassani aikanaan ei tätä hyväksytty)
- Korkeakoulutus
- Tupakointi (tämä tapa ei tee sinulle hyvää, muttei Raamatussa kielletty)
- Itsetyydytys
- Lävistykset (miksi korvien lävistys on ok, mutta esimerkiksi napalävistys paheksuttu?)
- Monet juhlapäivät, esimerkiksi äitienpäivä, isänpäivä, nimipäivä
- Tuntirajoitus avustavaksi palvelijaksi tai vanhimmaksi. Nimitystä on turha odottaa, jos kenttäpalvelusraportissa ei ole kuukausittain riittävästi tunteja
- Olet "toimeton julistaja", jos et jätä kenttäpalvelusraporttia
- Betelissä ruokapöydän päädyssä istuu aina mies. On erikoista, miten pienilläkin nyansseilla halutaan muistuttaa eri sukupuolten arvojärjestyksestä.
- Hullunkuriset taputussäännöt kokouksissa. Taputtaa saa jos nimityksistä ilmoitetaan, taputtaa ei saa jos erotettu otetaan takaisin (tosin jälkimmäinen vaihtunut muutamaan otteeseen, joten en edes tiedä mikä tämänhetkinen käytäntö on)


Vartiotorniseura on mestari käyttämään eri metodeita sääntöjen perustelemisessa. Osassa käytetään perusteena sitä, että Raamattu kieltää ko. asian, osassa taas että vaikka Raamattu ei kiellä niin se ei myöskään kannusta asiaan. Riippuen siitä, miten mikäkin omaan agendaan parhaitan sopii. On myös paljon asioita, joita ei edes perustella - ne vaan ovat vuosien mittaan syntyneitä käytäntöjä ja kirjoittamattomia sääntöjä. 

Herätkää 1975 22/11 s. 21–22

 

Seurustelu ja avioituminen Jehovan todistajana

Avioituminen, tuo elämän suurimpia päätöksiä oleva sitoumus ei sekään ole tehty liian helpoksi Jehovan todistajille. Häät ja hääkuvat toki kertovat kaunista tarinaa. Kauniita nuoria ihmisiä hääpuvuissaan onnellisina ja hymyilevinä. Toinen, hieman synkempi puoli asiassa on kuitenkin se, että toista ihmistä on lähes mahdotonta tuntea Jehovan todistajien sallimalla seurustelutavalla. Kielto harrastaa seksiä johtaa siihen, että naimisiin mennään usein alle vuoden seurusteluajan jälkeen, ja sinäkään aikana aikaa ei ole kahden kesken juuri vietetty. Jos tuo ihminen arkielämässä osoittautuukin täysin vääräksi kumppaniksi, on hänestä mahdoton erota.

Ensinnäkin sopivan puolison löytäminen ei aina ole kovin yksinkertaista. Koska mikroskooppisen pieni osa maapallon ihmisistä on Jehovan todistajia, ja heistä vielä pienempi osa naimattomia vastakkaisen sukupuolen edustajia, ja kun kemia tuskin kohtaa kaikkien kanssa.. alkavat kumppaniehdokkaat olemaan melko vähissä. Avioituminen jonkun muun kuin kastetun Jehovan todistajan kanssa on väärin ja rangaistava teko. Lisäksi todistajien keskuudestakin kumppani tulisi ensisijaisesti valita hengellisyyden perusteella. Ei fyysisen- ja henkisen vetovoiman, yhteisen huumorin tai yhteensopivien luonteenpiirteiden perusteella.

Tämä suuri sitoumus tehdään usein myös kovin nuorena. Yksi syy on se, että voi olla lähes mahdotonta antaa seksuaalisen halun olla vaikuttamatta avioitumispäätökseen. Toisekseen on luonnollista haluta rakastaa ja olla rakastettu. Lisäksi jos päätät siirtää avioitumista vaikkapa lähemmäs kolmeakymmentä ikävuotta, on naimattomia hyviä tyyppejä enää vain kourallinen vapaana. Nimimerkki kokemusta on ;-)

Jos kuitenkin löydät kiinnostavan henkilön ja päätätte seurustella, ei tuo elämän yksi iloisimmiksi tarkoitetuista ajoista ole aina kovin helppoa. Hellyydenosoitusten sopivuutta tulee pohtia jatkuvasti. Emme kai mene liian pitkälle? Emme kai leikittele liikaa sopimattomuuden rajoilla? Eikai tässä ole vaaraa lipsua liian pitkälle? Seksi on "luonnollisesti" täysin kielletty, samoin vartalon hyväily ja kaikenlainen seksiin liitettävä käytös. Teidän tulee pohtia, voitteko kokouksessa pitää toisianne kädestä kiinni, vai voisiko joku kompastua siitä.
Kahdestaan teidän ei tulisi viettää aikaa muuta kuin julkisella paikalla. Joten voitte unohtaa rennot illanvietot jomman kumman luona, ellei esiliina ole aina paikalla. Jatkuva esiliinan hankkiminen on työlästä, eikä tuollainen tapailu ole luonnollistakaan. Toisen todellinen luonne paljastuu vasta kahden kesken arkielämässä. Ei leffassa käydessä porukalla tai kenttäpalveluksessa.
Teidän ei tulisi myöskään seurustella liian pitkää aikaa, jottei ala vaikuttamaan siltä, että suhtaudutte seurusteluun liian kevyesti. Tulisi aina muistaa, että seurustelun tarkoitus on vain selvittää, haluatteko avioitua keskenänne.

Hääjärjestelyt pitää myös miettiä tarkkaan. Tarjotaanko alkoholia? Eikai mukana ole pakanallisia tapoja? Entäpä erotetut sukulaiset? 

Koska seksi on seurusteluaikana kielletty, muodostuu sille valtaisia paineita. Siksi usein onkin seurannut pettymyksiä. Ei seksi heti välttämättä toimi ja sekin puoli vaatii tutustumista toiseen. Seksin demonisiointi voi myös aiheuttaa tunneperäisiä vaikeuksia heittäytyä seksiin, ei mieli välttämättä pysty heti ymmärtämään että tämä aiemmin täysin tukahdutettu ja paha asia onkin yhtäkkiä sallittua ja on oikein nauttia siitä. Ja koska seksistä ja seksuaalisuudesta puhutaan oikealla tavalla kovin vähän, voi nyt avioitumisen jälkeen olla vaikeuksia keskustella tästä tärkeästä osa-alueesta.
Kuulemieni kokemusten perusteella seksi on myös valitettavasti monelle ollut ainoa syy avioitumiseen. Ja se jos mikä on kovin surullista eikä kanna hyvää hedelmää.

Itse nuorena Jehovan todistaja - naisena seurustelin parin eri ihmisen kanssa. Näistä toinen johti avioitumiseen. Seurusteluaika oli kovin ristiriitaista. Olisin kaivannut rentoa oleskelua ilman jatkuvaa stressiä ulkopuolisen läsnäolosta. Kaikki tapaamiset päättyivät aina myös siihen, että piti lähteä bussilla kotiin. Kaipasin kovasti sellaista rauhoittumista, että voisi olla, jäädä yöksi, tutustua toiseen rauhassa. Olin myös aika yksinäinen. En viihtynyt yksin kotona, kaipasin seuraa arkeeni.  Ei sellaista jatkuvaa järjestelyä vaan jaksa kovin pitkään. Lisäksi oli todella vaikeaa pysytellä erossa seksistä. Se vei ajatuksia todella paljon pois itse tutustumisesta. Omalla kohdallani tuo kaikki nopeutti avioitumista reilusti, loppujen lopuksi naimisiin oli melko kiire. Seurustelimme alle vuoden, joka tuolloisessa ystäväpiirissämme oli ihan yleistä. Ajattelin, että sitten avioitumisen jälkeen voisimme rauhassa alkaa rakentaa elämäämme ja viettämään yhdessä aikaa. 

 Seurustelua käsittelevä "Nuoruutesi" - kirjan sivut 142-156 kertoo seksin harrastamisen vaaroista seurusteluaikana. 

Pidän lähes mahdottomana, että 18-20 vuotiaiden nuorten miesten tai naisten on mahdollista osoittaa kappaleiden kuvailemaa kypsyyttä. Hehän ovat täysin keskenkasvuisia ja epäkypsiä ja vasta opettelevat aikuisuutta. - Perheonnen salaisuus, s.24-25


Mitä itse ajattelen seurustelusta ja avioitumisesta nyt?

On ollut ihanaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja pohtia rauhassa ja aidosti sitä, millaisen ihmisen kanssa haluan olla ja jakaa elämääni. Mitä piirteitä arvostan? Minkälaisten piirteiden kanssa en ehkä pystyisi elämään? Minkälaiset piirteet taas tuovat itsestäni parhaat puolet esiin? Asioita, joita ei voi useinkaan pelkästään ajatuksissa päätellä, vaan ne pitää elää. Koen myös saaneeni erilaisista kohtaamisista ja tapailuista todella paljon. Nyt kun seurustelen vakavammin, voin aidosti sanoa olevani sellaisen ihmisen kanssa jota haluan, arvostan ja jonka kanssa haluan olla. Alkuun saatoin tarkkailla häntä erilaisissa tilanteissa. Millainen hän on porukassa, hermostuuko hän helposti, onko hän aamuihminen, miten hän huomioi tunteitani, millaisista asioista hän pitää? Voimme yöpyä toistemme luona, ja se on ihan normaalia ja tavallista. Ja vaikka emme ole naimisissa, olen häneen sitoutunut ja olen hänen kanssaan koska haluan olla - en siksi, että olisin liian nuorena ja liian nopeasti tehnyt huonoksi osoittautuneen päätöksen, ja siksi loppuiäkseni sidottu kyseiseen ihmiseen.

Mihin aikanaan sitouduit?

Kun solmit sopimuksen, oli se sitten vuokrasopimus, työsopimus tai muu sitova sopimus, saat luettavaksesi sopimuksen johon sitoudut allekirjoittamalla sen. Sopimuksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa, olet sitoutunut sopimukseen niillä ehdoin, eikä sitä voida yksipuolisella ilmoituksella ilman suostumustasi muuttaa - ilman, että sopimus vähintään raukeaa jos uusia ehtoja et hyväksy.
Sama ei valitettavasti päde Jehovan todistajiin. Kun solmit sitoumuksen, joka sitoo sinua loppuelämäsi, on asia johon sitoudut muutettavissa yksipuolisesti toisen osapuolen taholta.  "Sopimus" sitoo siis ainoastaan sinua, toinen osapuoli voi vapaasti vetäytyä tarjoamastaan sisällöstä ja niistä lupauksistaan jotka sinulle sitoutumisesi hetkellä oli annettu.

 
Esimerkiksi itse tutkin ennen kastettani kirjan "Sinä voit elää ikuisesti maan päällä paratiisissa".
Opin, että sukupolvi, joka näki ja ymmärsi vuoden 1914 tapahtumat, ei katoaisi ennen asiainjärjestelmän päättymistä. Se kuulosti hienolta lupaukselta, ja toi mukanaan myös vastuun käydä kasteella pian - aikaa ei ollut kuin sen sukupolven verran! Kun kävin kasteella, olin siis siinä ymmärryksessä (sikälimikäli niin nuorena pystyin asiaa täysin ymmärtämään), että koska tuon sukupolven ihmiset olivat jo kovin vanhoja, olisi loppu hyvin lähellä. Nyt tuota sukupolvea ei ole enää olemassakaan. Se lupaus on nyt unohdettu, mutta oma lupaukseni, jonka tein ennenkuin sain ajaa autoa, ottaa lainaa, tai ennenkuin olin edes maallisen rikosoikeuden silmissä vastuullisessa iässä sitoo minua yhä.

S.154

Entäpä ne ihmiset, jotka kasteellaan sitoutuivat järjestöön silloin, kun oli mahdollista erota järjestöstä ilman seuraamuksia? Hehän sitoutuivat palvelemaan Jehovaa, mutta tiesivät, että jos tulisivat toisiin ajatuksiin, heillä olisi mahdollisuus lähteä ilman seuraamuksia. Sopimusta on nyt muutettu yksipuolisesti, eikä tuota mahdollisuutta enää ole.
Ikäänkuin sinulle kaupattaisiin kallista tuotetta, epäröit, mutta sitten huomaat kaupan ehdoista, että tuotteella on palautusoikeus. Mikäli tuote rikkoutuisi tai osoittautuisi huonoksi ostokseksi, saisit täyden hyvityksen. Kun sitten lähestyt kauppaa ja toivot hyvitystä, kaupasta sinulle ilmoitetaan, että he ovat muuttaneet takuukäytäntöään, sitä ei enää ole.


Jehovan todistajan on siis alati mukauduttava mihin tahansa muutoksiin tai jopa järjenvastaisiin määräyksiin, joita järjestö jäsenilleen ohjeistaa - vailla mahdollisuutta kyseenalaistaa alkuperäistä suostumustaan niihin.

Mitä voimme tehdä?

Olen miettinyt viime aikoina paljon otsikon kysymystä. Mitä voimme tehdä järjestössä olevien läheistemme hyväksi? Miten voisimme saada heidät jälleen osaksi elämäämme?
Olen myös pohtinut asiaa hieman toisenlaiselta näkökannalta. Entä jos läheiseni on onnellinen Jehovan todistajana, onko minulla oikeutta viedä sitä häneltä pois? 

Näen läheisteni elämässä asioita, hyviä asioita, jotka saattavat olla seurausta todistajanaolosta. Mutta näen myös hyvin ikäviä ja haastavia asioita, jotka saattavat olla seurausta siitä. Joka tapauksessa tiedän, että polku "heräämisestä" tasapainoiseen elämään "maailmassa" tulee olemaan heille - kuten se on ollut itsellenikin -  pitkä. Itselleni se on täysin ollut vaivan arvoista, mutta onko se heille?

Koen vahvasti, että Jehovan todistaja - kuplalle olisi tehtävä jotain. Niin laajemmin käsittämään kaikkia todistajia kuin myös ihan lähipiiriäni. Mutta mitä se voisi olla, mitä voisimme tehdä?

Haluan kirjoittaa oman, erillisen postauksen siitä, mitä ajattelen toiminnasta läheisten herättelemisessä - tässä postauksessa pohdin asiaa laajemmin - miten voisi tavoittaa Jehovan todistajia ja saada heidät pohtimaan totuuttansa laajemmin ja objektiivisemmin?

Oma kokemukseni, joka mahdollisesti poikkeaa merkittävästikin jonkun toisen kokemuksesta, oli että esimerkiksi iltapäivälehtien raflaavalla kirjoittelulla ei juurikaan ollut vaikutusta todistaja-minuun. Kupla oli niin vahva, että siitä jonkin asian läpipääseminen ei ole helppoa ja aivopesu niin voimakasta, että alitaju keksii jokaiselle uutiselle jonkin perustelun. Olenkin ajatellut, että asiat pitäisi siis esittää mieluummin kysyvästi ja kysymyksiä ja pohdintaa herättävästi, niin että todistaja jää pohtimaan vastausta itse - suorat syytökset tuntuvat liukuvan kuin vesi hanhen selästä.

Kaikenlainen "agressiivinen" vastustaminen, esimerkiksi valtakunnansaleille tunkeutuminen kokousten aikaan ynnä muu ei mielestäni toimi lainkaan. Ulkomaisia videoita tällaisesta löytyy Youtubesta monia. Tällainen toiminta ei omasta mielestäni ole rakentavaa, kypsää eikä toimivaa. Lisäksi se vain vahvistaa todistajien käsitystä "luopioiden" vihamielisestä toiminnasta sekä vahvistaa heidän tunnettaan siitä että heitä vainotaan koska näin ennustettiin Raamatussa.

Mikä kenties voisi toimia?

Kysymysten esittäminen

Kun todistaja joutuu itse pohtimaan kysymykseen vastauksen, voi hän oivaltaa ettei joko pysty antamaan siihen järjellistä vastausta tai järjellinen vastaus ei ole linjassa järjestön opetuksen kanssa.

Piilotettujen asioiden paljastaminen

Monikaan "rivijulistaja" ei tiedä mitä pinnan alla tapahtuu. He eivät tiedä miten todistajien kirjallisuudessa on lainattu väärin ja suoranaisesti jopa vääristelty lainauksia eri lähteistä. He eivät tiedä totuutta monestakaan järjestelystä, kuten esimerkiksi tästä lahjoitusjärjestelystä.
Näitä asioita on mielestäni tärkeää nostaa esille, ja tässä esimerkiksi Johanneksen poika - blogi tekee hienoa työtä.

Asioiden ja todisteiden molempien puolien korostaminen

Jehovan todistajien suosiessa vain omaa kirjallisuuttaan jää heiltä kuulematta toinen puoli asioista. Jos ja kun todistajien kirjallisuus kertoo vain ne kommentit, kokemukset ja faktat, jotka soveltuvat heidän agendaansa, jää se toinen puoli kokonaan tietätämättä ellei todistaja itse aktiivisesti lue ja tutki aineistoa laajemmin muualtakin kuin Vartiotornin aineistosta - ja se lienee harvinaista. Esimerkkinä vaikkapa veren turvallisuus. Valtaosa todistajista on lukenut vain veren käyttöön liittyvistä riskeistä, heillä ei välttämättä ole kovinkaan oikea kuva asiasta.

Vaikka argumentit ja suunnitelma olisivat hyviä, on homma kaikkea muuta kuin helppo.
 
Miten saisi tavoitettua todistajia laajemmassa mittakaavassa kuin vain yksittäiset ovelle eksyneet kenttäilijät?

Miten saisi todistajia tutustumaan aineistoon? Esimerkiksi kirja Vartiotornin Varjossa oli koskettava ja herättelevä teos, mutta kuinka moni aktiivinen todistaja sen on lukenut?

Itseä kiinnostaisi kovasti joidenkin ulkomaalaisten videoiden ja artikkeleiden suomentaminen. Englannin kielellä on paljon huikeaa materiaalia, sekä nettiartikkeleiden että Youtube-videoiden muodossa.
Samoin on monia kirjoja, joita olisi mahtavaa saada suomenkielelle.
Aika on toki arjessa kovin rajallista, mutta tämä voisi olla sellainen asia joka voisi olla toteutettavissa.

Kirjoitan tämän postauksen sinänsä vailla vastauksia. En tiedä miten tuoda todistajien tietouteen näitä asioita. Pohdin keinoja, ja jokainen askel on eteenpäin. Tämän kirjoituksen päällimmäinen syy ja toive on, että tämä herättäisi keskustelua ja kuulisin myös mieluusti teidän mielipiteitänne.

Kun tajuat että "totuus" ei ole totuus

1. Anna aikaa. Älä tee mitään hätiköityä heti vaan anna ajan kulua ja ole rauhassa.
Älä välittömästi kerro läheisillesi oppimistasi asioista.

Muistan itse elävästi hetken/ajanjakson, jona aloin ymmärtämään että Jehovan todistajien totuus ei olekaan totuus. Otin tuon ymmärryksen vastaan suhteellisen rauhallisesti. Mahdollisesti johtuen siitä, että tätä hetkeä oli jo edeltänyt pitkähkö aika, jona en ollut aktiivinen todistaja enkä millään tavalla kokenut olevani todistaja, vaikkakaan en ollut kyseenalaistanut totuutta.

Tuossa hetkessä tärkeintä on pysyä rauhallisena ja ymmärtää, että nyt ei ole oikea hetki tehdä nopeita päätöksiä. Vaikka tuona hetkenä päättäisit erota järjestöstä, ota kuitenkin aikalisä - siitä on sinulle hyötyä tulevaisuudessa.

Sinun tulee myös miettiä tapasi toimia nyt kun "olet herännyt" indoktrinaatioistasi. Jokaiseen näistä liittyy omat hankaluutensa - punnitsemalla plussia ja miinuksia sinun on valittava se strategia, joka sopii tilanteeseesi parhaiten ja joka tuo sinulle vähiten harmia.

Olosuhteistasi riippuen voit esimerkiksi jäädä toimettomaksi, hiipua pois järjestöstä ilman että virallisesti eroat tai tulet erotetuksi. Tällöin voit mahdollisesti elää suhteellisen normaalia ja vapaata elämää - mutta kuitenkin pitää suhteesi esimerkiksi perheenjäseniin. Tietenkin tämä edellyttää tietynlaisen kaksoiselämän viettämistä, et ole täysin vapaa julkisesti elämään miten haluat - esimerkkinä mainittakoon erilaisten pyhäpäivien vietto tai avoliitto. Et myöskään voi kertoa todistajien opetuksista ymmärtämiäsi asioita kenellekään järjestössä olevalle sukulaiselle tai tuttavalle. Jehovan todistaja - ystäväsi menetät todennäköisesti enemmän tai vähemmän tällä järjestelyllä joka tapauksessa, läheiset ystävyydet eivät vaan tällä kombinaatiolla oman näkemykseni mukaan onnistu. Oman kokemukseni mukaan tyydyttävä elämä näin on kuitenkin hyvin mahdollista. Yritän käsitellä tätä vaihtoehtoa tarkemmin vielä lähiaikoina.

Voit myös erota järjestöstä, jolloin menetät yhteyden kaikkiin Jehovan todistaja - ystäviisi, mitä todennäköisimmin sukulaisiisi ja kenties jopa perheeseesi.  Tällöin olet kuitenkin vapaa elämään elämääsi haluamallasi tavalla ja vapaa myös kritisoimaan järjestöä julkisesti. Olet myös virallisesti osoittanut kantasi järjestöön. Menetykset ovat kuitenkin suuret, joten mieti pystytkö niiden kanssa elämään.

Kolmas - ehkäpä se ikävin vaihtoehto - on, että et tee mitään. Pysyttelet järjestön yhteydessä epäuskovana jäsenenä. Uskon näitä tapauksia olevan useita, mutta se lienee myös todella tuskallista. Itselle ajatus esimerkiksi kenttäpalveluksesta tuntuu aivan käsittämättömän vaikealta. Näen asiasta toisinaan painajaisiakin. En voi kuvitellakaan miltä tuntuu kuukaudesta toiseen käydä saarnaamassa asiasta, johon ei enää itse usko. En tuomitse ketään, joka tähän vaihtoehtoon päätyy - ymmärrän enemmän kuin hyvin, että tilanteet ovat toisinaan niin hankalia että tämä tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Jokainen näin valitseva on kuitenkin kovilla.

Kaikkiin edellämainittuihin vaihtoehtoihin liittyy siis todella ikäviä piirteitä, mistä pääsemmekin seuraavaan pääkohtaan.


2. Hyväksy, että moni asia tulee menemään epäoikeudenmukaisesti. Et voi sille mitään - tällä hetkellä ainoa vaihtoehtosi on mukautua.

Jos olet kastettu Jehovan todistaja, ei ole olemassa ongelmatonta tai seuraamuksetonta tapaa lähteä uskonnosta. Piste. Tämä on tosiasia, joka aiheuttaa katkeruutta ja vihaa, mutta joka on vaan hyväksyttävä. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö asialle tule pyrkiä tekemään jotain, siksihän osittain tätä blogiakin pidän - jotta asiat kenties joskus muuttuisivat. Mutta mitä pikemmin hyväksyt tämän nyt vallalla olevan tosiasian sitä nopeammin pääset jatkamaan elämääsi ja pääset eroon/vältät mahdollisen katkeruuden, jolla vahingoitat eniten itseäsi.


3. Rakenna omaa elämääsi järjestön ulkopuolelle.

Kaikki eivät tietenkään saa "aikalisää" - eli sitä ajanjaksoa joka kuluu siitä kun tajuat totuuden totuudesta siihen kun jäät pois järjestöstä. Mutta jos saat, käytä se ulkopuolisen tukiverkoston rakentamiseen. Tutustu työtovereihisi tai harrastuskavereihisi. Tee ystäviä järjestön ulkopuolelta. Aikuisiällä se ei suinkaan ole liian helppoa, ei ainakaan itselläni ollut, mutta yksikin ystävä on jo hyvä alku. 
Joskus lähtö järjestöstä tulee yllättäen, esimerkiksi erottamisen seurauksena, eikä sinulla silloin välttämättä ole järjestön ulkopuolella juurikaan ystäviä. Tällaisessa tapauksessa hyväksy se ajatus, että hetken aikaa tulet olemaan kovin yksinäinen. Älä vaivu toivottomuuteen, saat kyllä rakennettua uuden elämän ja verkoston, se vaan vie tovin aikaa.


4. Muista mitä itse ajattelit ollessasi todistaja.

Monesti mieleni on tehnyt sanoa järjestössä oleville perheenjäsenilleni jotakin, jota nyt itse pidän itsestäänselvänä. Vaikkapa karttamiseen liittyen. Mutta on hyvä asettua heidän asemaansa. Vaikka meistä tuntuu kuinka hullulta, että joku voi tosiaan karttaa omaa lastaan siksi, että tämä on varhaisnuoruudessaan tehnyt elämänmittaisen sitoumuksen - on se todistajakuplassa elävälle ihmiselle monesti täysin ymmärrettävää. Yritä siis ymmärtää myös järjestöön jääneitä läheisiäsi.


5. Elä!

Ei liene aina täysin yksinkertaista jättää mennyttä taakseen, mutta yritä sen sijaan että surisit menettämääsi (vaikka sekin täytyy tehdä) keskittyä tulevaan. Ymmärrän täysin, miten vaikeaa on olla surematta järjestöön jääneitä lapsia tai vanhempiaan, joihin olet menettänyt kontaktin. Enkä oikeastaan sellaiseen tilanteeseen osaa mitään lohduttavaa sanoa. Mutta niiltä osin kuin on mahdollista, yritä keskittyä elämääsi ja siihen että olet vapaa elämään sitä sellaisena millaiseksi sen haluat rakentaa. Samaan aikaan voit luonnollisesti paneutua rakentaviin tapoihin, joilla ajan kanssa voisit saada järjestöön jääneitä läheisiä takaisin elämääsi. 
Ymmärrän, että puhun vain oman kokemukseni pohjalta, mutta itse tunnen päivittäin onnellisuutta siitä, että saan elää omannäköistä elämää ja muodostaa omia mielipiteitä asioista ja ilmiöistä. Elämä on nykyään käsittämättömän ihmeellistä.